Sanasto
Määritelmien lähde: Tieteen termipankki (Noudettu 14.4.2024)
A
- Aallonmerkki
- Matalassa vedessä tapahtuneen aaltoliikkeen aiheuttama aaltomainen primäärirakenne sedimenttikerroksen yläpinnalla
- Aapasuo
- Keski- ja Pohjois-Suomessa vallitsevana esiintyvä, yleensä aukea suoyhdistelmä, joka saa vetensä suureksi osaksi ympäröiviltä mineraalimailta
- Ablaatio
- Ablaatio viittaa materiaalin poistumiseen tai eroosioon jäätikön tai jäämassan pinnalta sulamisen, sublimoitumisen tai jäälohkareiden irtoamisen seurauksena.
- Ablaatiomoreeni
- Moreeni, joka on kasautunut löyhästi maankamaran pinnalle jään sisältä ja pinnalta jäätikön sulamisvaiheessa
- Absoluuttinen ikä
- Geologisen materiaalin (esim. mineraali, kivilaji tai fossiili), muodostuman tai tapahtuman tarkka ikä
- Adsorptio
- Jähmeiden kappaleiden kyky tiivistää tai kiinnittää pinnalleen nesteissä tai kaasuissa olevia aineita
- Aika
- Lyhin ajanjakso, johon maapallon historia jaetaan, pituus vaihtelee tuhansista vuosista miljooniin vuosiin
- Aineen suuri kiertokulku
- Kemiallisten aineiden kierto maapallolla tai muulla taivaankappaleella
- Aioni
- Pitkä geologinen aikajakso (satoja tai tuhansia miljoonia vuosia pitkä)
- Aitosavi
- Savi, jossa on yli 60 % savilajitetta eli savesta
- Aksessorinen mineraali
- Mineraali, jota esiintyy kivessä niin vähän ettei se vaikuta kivilajin nimeämiseen
- Aktiivinen jää
- Jäätikön jää, joka virtaa
- Akviferi
- Pohjaveden kyllästämä ja vettä hyvin johtava maankamaran muodostuma
- Akvikludi
- Käytännössä vettä läpäisemätön maankamaran muodostuma
- Akvitardi
- Maankamaran muodostuma, joka varastoi vettä, mutta johtaa sitä huonosti
- Alenema
- Pohjaveden pinnan aleneminen alkuperäisestä pinnan tasosta
- Alenemakartio / suppilo
- Pohjaveden kartiomainen alenemapinta
- Alenemakäyrä
- Ajan, etäisyyden ja pumppausmäärän funktiona pumppauskaivoa aleneva pohjavesipinnan käyrä
- Algoma-tyypin raitainen rautamuodostuma
- Raitainen rautamuodostuma, joka on syntynyt lähellä hydrotermisiä ympäristöjä
- Alityöntövyöhyke
- Vyöhyke, missä merellinen laatta painuu (subduktoituu) toisen (merellisen tai mantereisen) laatan alle
- Alkalikivi
- Ryhmä magmakivilajeja, joissa alkalimetallien (esim. K ja Na) määrä suhteessa alumiinin ja/tai piin määrään on korkea
- Alkaliteetti
- Veteen liuenneiden, ensisijaisesti bikarbonaatti-, karbonaatti- ja hydroksidi-ionien happoja neutraloivan vaikutuksen suuruus
- Allikko
- Keidassuon avovesikulju, turvepohjainen suolampi
- Allogeeninen mineraali
- Mineraali, joka on muodostunut muualla kuin paikassa josta se löydetään
- Alloktoni / Alloktoninen
- Tektoninen yksikkö, joka on muodostunut muualla ja siirtynyt nykyiselle paikalleen tektonisissa liikunnoissa, eikä suora korrelaatio lähtöalueelle ole mahdollista
- Alueellismetamorfoosi
- Laajalla alueella samanaikaisesti tapahtuva metamorfoosi
- Alunasavi
- Hienojakoinen, aluminiumkaliumsulfaattia sisältävä, veden pohjaan kerrostunut aines
- Amfiboli
- Rakenteeltaan nauhasilikaatteja olevien silikaattimineraalien ryhmä
- Amfiboliitti
- Metamorfinen ja suuntautunut kivilaji, jonka päämineraalit ovat sarvivälke ja plagioklaasi
- Analysaattori
- Polarisaatiomikroskoopin yläosassa sijaitseva osa, joka polarisoi näyteleikkeen läpi tulevan valon
- Anateksis
- Metamorfoosissa tapahtuva kivilajien osittainen sulaminen
- Antikliininen pohjavesialue
- Ympäristöönsä vettä purkava pohjavesialue
- Antoisuus / Tuotto
- Vesimäärä, joka aikayksikössä (esim. m³/vrk) voidaan ottaa jatkuvasti pohjavesikerroksesta
- Antroposeeni
- Epävirallinen nimitys ajanjaksolle maapallon historiassa, jolloin ihmisen toiminta (antropogeeninen toiminta) vaikuttaa merkittävästi maapallon biologisiin, kemiallisiin ja fysikaalisiin prosesseihin
- Arkeeinen eoni
- Noin 4000-2500 miljoonaa vuotta sitten ollut geologisen ajan geokronologinen yksikkö, joka edeltää proteotsooista eonia
- Arteesinen
- Paineellisen/salpautuneen pohjavesiesiintymän ominaisuus, joka aiheuttaa salpakerroksen läpi tehdyssä reiässä vedenpinnan kohoamisen maanpinnan yläpuolelle
- Arteesinen kaivo
- Salpaveteen yltävä kaivo, josta pohjavesi pulppuaa maanpinnan yläpuolelle
- Assimilaatio
- Sivukiven ja sen osittaisen sulan sekoittuminen magmaan, joka on maankuoressa työntynyt sivukiveä vasten
- Astenosfääri
- Maapallon litosfäärin alla oleva vaipan kehä, joka ulottuu noin 700 kilometrin syvyyteen maan pinnalta
- Augen gneissi
- Gneissi, jossa varsinkin kalimaasälpä ja kvartsi muodostavat soikeita rakeita tai raekasaumia
- Aureoli
- Intruusion tai mineraalisaation ympärillä oleva kehä, jossa kiven koostumus tai rakenne on lämmön tai kivissä kiertävien liuosten vaikutuksesta muuttunut
- Autigeeninen mineraali
- Mineraali, joka on muodostunut sedimentin kerrostumisalueella sedimenttiin joko sedimentin kerrostumisen aikana tai kerrostumisen jälkeen
- Autoktinen
- Kallioperän osa tai alue, joka ei ole siirtynyt liikuntojen vuoksi alustansa tai ympäristönsä suhteen
- Avauma
- Avoimen raon kahden seinämän välinen etäisyys
- Avokallio
- Maankamaran kohta, jossa kallio on näkyvissä ja varmasti tunnistettavissa kiinteäksi kallioperäksi
B
- Baltian jääjärvi
- Itämeren myöhäisjääkautinen makeavetinen järvivaihe, joka päättyi 11 590 vuotta sitten
- Becken viiva
- Kahden mineraalin rajapinnalle muodostuva optinen ilmiö, jossa mineraalirakeen voidaan ajatella toimivan eräänlaisena linssinä
- Bimodaalinen
- Sarja tai jakauma, jossa on kaksi esiintymistiheyden maksimia
- Biokumpu
- Meren pohjalla oleva biogeneettistä alkuperää oleva kumpu
- Breksia
- Klastinen sedimenttikivi, jonka klastit ovat kulmikkaita ja klastien raekoko on yli 2 mm
- Budiini
- Alun perin jatkuvan kerroksen tai kivilajiyksikön katkeamisen (budinoitumisen) tuloksena syntynyt rakenne
D
- De Geer -moreeni
- Veteen päättyvän jäätikön reunaan muodostunut reunamoreenivalli, joka syntyy jään toistuvan etenemisen tai lohkeilun tuloksena
- Deformaatio
- Ulkoisen jännityskentän vaikutuksesta tapahtuvat kiven fysikaaliset muutokset
- Deglasiaatio
- Jäätikön häviäminen; jään sulaminen ja jäätikön reunan vetäytyminen
- Delta
- Joen tai jäätikköjoen suulle järveen tai mereen kerrostunut sedimenttimuodostuma
- Detritaalinen
- Jäännös tai jäljellä oleva
- Devonikausi
- Paleotsooisen maailmankauden neljäs kausi n. 419-359 miljoonaa vuotta sitten
- Diageneesi
- Sedimentin kovettuminen sedimenttikiveksi, jolloin sedimentti mm. puristuu kokoon (huokostilavuus pienenee) ja kiven ainekset iskostuvat yhteen
- Diamiktoni
- Sekalajitteinen maalaji (termi ei ota kantaa maalajin syntytapaan)
- Diataktinen savi
- Suolattoman veden kerrallinen eli lustosavi; kussakin lustossa voidaan erottaa vaalea hiesu- ja tumma saviosa
- Differentiaalijännitys
- Jännitystila, jossa erisuuntaisilla komponenteilla on erilainen voimakkuus
- Diskordanssi
- Kerrosrajan tai tektonisen pinnan erisuuntaisuus viereiseen kerrossarjaan tai pintaan nähden
- Drumliini
- Mannerjään liikkeen suuntainen virtaviivaistunut pohjamoreenista syntynyt selänne, joka on selvästi ympäristöstään kohoava
- Dryaskausi
- Veiksel-jäätiköitymisen loppuvaiheeseen liittyvä kylmempi ajanjakso noin 12 250 – 11 600 vuotta sitten
E
- Ediakarakausi
- Proterotsooisen eonin ja neoprotesooisen maailmankauden nuorin kausi n. 635-539 miljoonaa vuotta sitten
- Ekshaliitti
- Kaasuun, höyryyn tai hydrotermisiin liuoksiin liittyvä
- Eksogeeninen prosessi
- Ulkoisten voimien vaikutus Maan pintaan
- Ekstensio
- Mittaa, kuinka paljon viiva tai objekti on pidentynyt deformaation seurauksena
- Ekstramarginaalinen
- Jäätikön reunan ulkopuolelle syntynyt kerrostuma tai muu asia (esimerkiksi uoma)
- Englasiaalinen
- Jäätikön sisällä oleva tai kulkeutuva
- Eolinen
- Tuulen aiheuttama tai kuljettama
- Eoni
- Pitkä (satoja tai tuhansia miljoonia vuosia pitkä) geologinen aikajakso
- Eoseeni
- Paleogeenikauden toinen epookki noin 56,0-33,9 miljoonaa vuotta sitten
- Epigeeninen
- Maapallon pinnan lähellä tai pinnalla tapahtuva geologinen prosessi tai prosessissa syntynyt ominaisuus
- Epigeneettinen
- Ominaisuus, joka on syntynyt myöhemmin kuin isäntämateriaali
- Epiklastinen
- Sedimenttiaines, joka on syntynyt rapautumisen ja kulutuksen seurauksena
- Epiterminen
- 1) Mineraaliesiintymä, joka on muodostunut alhaisen lämpötilan hydrotermistä toimintaa lähellä maanpintaa
2) Lähellä maanpintaa oleva alhaisen lämpötilan hydroterminen ympäristö
- Epookki
- Kautta lyhyempi geologinen ajanjakso, pituus vaihtelee tuhansista vuosista kymmeniin miljooniin vuosiin
- Epäjatkuvuuspinta
- 1) Sedimentologia: eroosion tai sedimentin kerrostumisen lakkaamisen aiheuttama kohta kerrossarjassa
2) Rakennegeologia: rakenne (rako, siirros tai juoni), joka aiheuttaa tasomaisen mekaanisen häiriön isäntäkiveensä
- Eroosio
- Juoksevan veden, jäätikön, rantatyrskyn tai tuulen aiheuttama maanpinnan kuluminen
- Esikambrinen maailmankausi
- Maapallon historian vanhimmasta ajanjaksosta (n. 4600-541 miljoonaa vuotta sitten) perinteisesti käytetty, nykyään epävirallinen, nimitys
- Eustaattinen
- Valtamerien pinnan noususta tai laskusta johtuva
- Eustasia
- Valtameren pinnan korkeuden muutos
- Evaporiitti
- Suola- tai vesiliuoksesta saostumisen kautta syntynyt sedimentti tai sedimenttikivi
F
- Fanerotsooinen eoni
- Maapallon historian geologinen ajanjakso, joka alkoi 541 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen
- Flanderi
- Pohjois-Euroopassa käytetty nimitys viimeisen jäätiköitymisvaiheen (Veiksel) jälkeisestä geologisesta vaiheesta
- Fluviaalinen sedimentti
- Virtaavan veden kuljettama ja kerrostama sedimentti
- Fosforiitti
- Sedimenttikivi, joka sisältää runsaasti fosfaattimineraaleja, lähinnä apatiittia
- Fossiilinen vesi
- Sedimenttikiven tai sedimentin huokosissa oleva vesi, joka on alun perin jäänyt huokosiin kun sedimentti on kerrostunut
G
- Gelifraktio
- Maankamaran mekaaninen rikkoutuminen, kun sen huokosissa ja raoissa oleva vesi jäätyy
- Geodiversiteetti
- 1) Geologisen luonnon monimuotoisuus
2) Kallioperän, maaperän, maanpinnan muotojen ja niihin liittyvien prosessien sisäinen tai ulkoinen vaihtelu, joka vaikuttaa luontoon ja maisemaan myös laajemmalla alueella
- Geosfääri
- Kokonaisuus maapallolla, joka ulottuu maaperästä maapallon ytimen rajalle saakka, mutta ei sisällä hydrosfääriä, atmosfääriä eikä biosfääriä
- Geotooppi
- 1) Geotieteellinen kohde
2) Maankamaran selvästi erottuva osa, jolla on erityinen geologinen ja morfologinen merkitys
- Gneissi
- Rakenteeltaan suuntautunut, keski- tai karkearakeinen metamorfinen kivilaji
- Graniitti
- Yleinen syväkivi, jonka päämineraalit ovat kalimaasälpä, albiittinen plagioklaasi, kvartsi, kiille ja joskus sarvivälke
- Gravitaatiovesi
- Vedellä kyllästymättömässä vyöhykkeessä painovoiman vaikutuksesta liikkuva vesi
H
- Haades / Hadeeinen eoni
- Geologisen ajan vanhin, toistaiseksi epävirallinen, geokronologinen yksikkö noin 4600-4000 miljoonaa vuotta sitten
- Hapan kaivosvaluma
- Kaivoksesta peräisen oleva valumavesi, joka on hapanta ja joka sisältää vapaata rikkihappoa ja liuenneita haitta-aineita, kuten metalleja (esim. Al, Cu, Fe, Ni, Zn), puolimetalleja (As, Sb) ja suoloja (sulfaatit)
- Hapan valumavesi
- Kaivoksesta peräisen oleva valumavesi, joka on hapanta ja joka sisältää vapaata rikkihappoa ja liuenneita haitta-aineita, kuten metalleja (esim. Al, Cu, Fe, Ni, Zn), puolimetalleja (As, Sb) ja suoloja (sulfaatit)
- Hapan valumavesi
- Valumavesi, joka on hapanta ja joka sisältää vapaata rikkihappoa ja liuenneita haitta-aineita, kuten metalleja (esim. Al, Cu, Fe, Ni, Zn), puolimetalleja (As, Sb) ja suoloja (sulfaatit)
- Hapontuottopotentiaali
- Kiviaineksen kyky tuottaa happoa mineraalien rapautuessa
- Happipitoisuus
- Hapen massa vedessä ilmaistuna veden tilavuusyksikköä kohti
- Harjukuoppa / Suppa
- Jäätikön reunasta irtautuneen ja sedimenttiaineksen sisään hautautuneen suuren jäälohkareen sulaessa maaperään muodostunut suppilomainen kuoppa
- Hiekkakivi
- Klastinen sedimenttikivi, jonka klastien raekoko on 0,062–2 mm
- Hiidenkirnu
- 1) Jäätikön pohjalla virranneen veden kuljettaman kiviaineksen kallioon kovertama pyöreäpohjainen ontelo
2) Jokien koskissa kallioon syntyvä koskikirnu
3) Rannikon kallioperään syntynyt rantakirnu, kun meren aallokko liikuttelee rantalohkareita
- Hiidenkivi / siirtolohkare
- Jäätikön tai mannerjään siirtämä/kuljettama lohkare
- Hiili / kivihiili
- Pääosin hiilipitoisesta materiaalista koostuva, hiiltymisen kautta muodostunut sedimenttikivi
- Hiilihappo
- Hiilidioksidin veteen liukenemisesta syntyvä pysymätön happo
- Hiilikausi / kivihiilikausi
- Paleotsooisen maailmankauden viides kausi n. 359-300 miljoonaa vuotta sitten
- Hiiltyminen
- Geologinen prosessi, jossa kasvijäänteet muuttuvat kivihiileksi
- Hiushuokoisuus / Kapillaarisuus
- Hienorakeisten maalajien huokosissa tapahtuva veden nousu
- Holoseeni
- Nuorin geologinen epookki, joka alkoi noin 11 700 vuotta sitten ja jatkuu edelleen
- Horisontaalisiirros / kulkusiirros
- Siirros, jossa liike tapahtuu vaakasuunnassa
- Humus
- Maaperän sisältämä orgaaninen eli eloperäinen aines
- Huokoisuus
- 1) Maaperän hiukkasten ja rakeiden väliin jäävän tyhjän tilan (huokostilan) suhde maamassan kokonaistilavuuteen
2) Kallioperän mineraali- ja/tai kivilajikappaleiden väliin jäävän tyhjän tilan ja/tai rakojen muodostaman tyhjän tilan suhde kallioperämassan kokonaistilavuuteen
- Hydrataatio
- Sementtiä veteen sekoitettaessa tapahtuva kemiallinen reaktio, jossa syntyy hydrataatioreaktiotuotteita ja seos kovettuu kuivuessaan
- Hydrataatioaste
- Sementtiklinkkerin osuus, joka on reagoinut kokonaan veden kanssa
- Hydrataatioreaktiotuote
- Sementin hydratoituessa syntyvä aine
- Hydraulinen gradientti
- Pohjaveden pinnan kaltevuuskulma kahden pisteen välillä
- Hydrogeologia
- Luonnontiede, joka tutkii pohjaveden ja sen geologisen ympäristön vuorovaikutussuhteita ja pohjavesi-ilmiöitä, erityisesti geologisten tekijöiden vaikutusta pohjaveden fysikaaliseen käyttäytymiseen ja kemialliseen koostumukseen
- Hydrogeologinen kartoitus
- Hydrogeologiset kartat yhdistävät perustiedot geologiasta sekä tietoja kallioiden hydraulisista ja hydrokemiallisista ominaisuuksista ja niiden hyödyllisyydestä pohjaveden tarjonnassa.
- Hydrologinen kierto
- Veden (tai muun fluidin) kierto maapallolla tai muulla taivaankappaleella
- Hydroterminen
- Kuumasta pohjavedestä tai magmojen sisältämästä vedestä tai niiden vaikutuksesta syntyvä tuote, tai itse liuos
- Hydroterminen liuos
- Kiven huokosissa ja rakoja myöten virtaava kuuma vesi, johon on liuennut erilaisia mineraaliaineksia
- Hydroterminen malmiesiintymä
- Malmiesiintymä, joka on syntynyt hydrotermisten liuosten vaikutuksesta
- Hydroterminen mineraaliesiintymä
- Mineraaliesiintymä, joka on syntynyt hydrotermisten liuosten vaikutuksesta
- Hydroterminen muuttuminen
- Kiveä muodostavien mineraalien (/lasin) muuttuminen kivessä kiertävän hydrotermisen liuoksen vaikutuksesta
- Hydroterminen toiminta
- Kuumaan pohjaveteen tai magmojen sisältämään veteen liittyvä toiminta, erityisesti mineraalien muuttuminen ja korvautuminen toisilla sekä kiteytyminen kallioperän vapaisiin tiloihin
- Hydroterminen vesi
- Maanpinnanalaista, kuumaa vettä.
- Hypogeeninen
- 1) Mineraaliesiintymä, joka on syntynyt maankuoressa ylöspäin liikkuvista fluideista
2) Maapallon kuoressa tai sen alla tapahtuva geologinen prosessi tai prosessissa syntynyt ominaisuus asia
- Hyötykäyttö
- Kaivannasjätteiden tai sivuvirtojen hyödyntäminen
I
- Ilmakehän vesi
- Vesi, joka esiintyy tai on peräisin ilmakehästä
- Imeytyminen
- Veden imeytyminen maanpinnalta huokoisen väliaineeseen
- Imeytymiskerroin
- Maahan imeytyneen vesimäärän ja sadannan suhde
- Imeytys
- Veden keinotekoinen imeyttäminen maaperään
- Impaktiitti
- Meteoriittitörmäyksessä syntynyt kivi
- Indikaattorilaji
- Kasvi-, sieni- tai jäkälälaji, jota voidaan käyttää sen kasvualustan (kallio- tai maaperä) kartoittamisen apuna tai kasvuympäristön muutosten indikaattorina
- Indikaattorimineraali
- Mahdolliseen mineraaliesiintymään viittaava mineraali
- Interglasiaali
- Kahden jäätiköitymisen välinen lämpimämpi kausi
- Interstadiaali
- Saman jääkauden aikana ollut jäätön välivaihe
- Isobaasi
- Maankohoamisen tai -laskeutumisen samanarvonkäyrä
- Isotooppi-ikä
- Mineraalin tai kiven ikä sen sisältämän radioaktiivisen alkuaineen isotooppien ja niistä syntyneen tytäralkuaineen paljoussuhteiden perusteella laskettuna
J
- Jalokivi
- Korukivi, jolla on poikkeuksellisen korkea kaupallinen arvo
- Jatkuva antoisuus
- 1) Vesimäärä, joka voidaan ottaa pohjavesiesiintymästä sen saamaan (vuotuiseen) luonnolliseen täydentymiseen perustuen
2) Vesimäärä, jonka otolla ei ole merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia
- Juoksuominaisuus
- Vedenkyllästämän maan taipumus muuttua juoksevaksi massaksi
- Juoksuraja
- Vesipitoisuus, jossa maalaji muuttuu plastisesta juoksevaksi
- Juolua / Makkarajärvi
- Meanderoivan joen uomasta erilleen jäänyt joenmutka
- Juomumoreeni
- Jäätikön deglasiaatiovaiheen liikesuunnan suhteen muodostunut poikittainen ja lyhyt moreeniselänne
- Juoni
- Tasomainen, paksuudeltaan rajattu ja ympäröiviä kiviä leikkaavasti esiintyvä kivi, joko 1) intruusiona magmasäiliöstä lähemmäs maanpintaa tunkeutuneen kivisulan jäähtyessä hauraan deformaation synnyttämään rakoon tai 2) sedimentin kerrostuessa kallioperän rakoon tai halkeamaan
- Juotti
- Pitkänomainen, kapea suoalue
- Jurakausi
- Mesotsooisen maailmankauden keskimmäinen kausi trias- ja liitukausien välissä noin 201-145 miljoonaa vuotta sitten
- Jänne
- Aapasuon samansuuntaisina kulkevia, pitkänomaisia, veden valumissuuntaa vastaan kohtisuoria, usein rahkaisia mätäsmuodostumia
- Järven kuroutuminen
- Järven syntyminen merestä maankohoamisen seurauksena
- Jääkausi
- Geologinen ajanjakso, jolloin jäämassat peittivät laajoja alueita maapallolla
- Jäännevesi / Myötävesi
- Sedimenttikiven tai sedimentin huokosissa oleva vesi, joka on alun perin jäänyt huokosiin kun sedimentti on kerrostunut
- Jäätikkösyntyinen sedimentti
- Jäätikön tai siitä peräisin olevan sulamisveden kuljettama ja kerrostama sedimentti
K
- Kaivo
- Pohjavedenpinnan alapuolelle ulottuva maankamaraan tehty reikä tai kaivanto, joka on varustettu sopivin rakentein ja laittein
- Kalkkikivi
- Pääosin kalsiitista koostuva sedimenttikivi
- Kalliomaa
- Kallio, jota voi peittää alle metrin paksuinen maakerros, yleensä moreenia, kuvataan maalajikuviona maaperäkartassa
- Kalliopaljastuma
- Maankamaran kohta, jossa kallio on näkyvissä ja varmasti tunnistettavissa kiinteäksi kallioperäksi
- Kallioperä
- Kivilajeista koostuva maankuoren ylin osa, joka on osittain irtomaalajien tai veden peittämä
- Kallioperäkartoitus
- Geologinen kartoitus, jonka tavoitteena on lisätä tietoa kallioperän ominaisuuksista ja kehityksestä
- Kalliopohjavesi
- Kallioperän vedellä kyllästyneissä osissa oleva vesi
- Kambri
- Fanerotsooisen eonin ja paleotsooisen maailmankaudenvanhin kausi n. 539-485 miljoonaa vuotta sitten
- Kames
- Jääkauden aikana kerrostunut lajittuneen maa-aineksen maastomuoto
- Kapillaarisuus
- Hienorakeisten maalajien huokosissa tapahtuva veden nousu
- Kapillaarivesi
- Kapillaarivoimien vaikutuksesta maaperän kyllästymättömässä vyöhykkeessä oleva vesi
- Karstiutuminen
- Kallioperässä liikkuvien luonnonvesien aiheuttama kallioperän (sen mineraalien) liukeneminen
- Karstivajoama
- Yleensä suppilon mallinen painanne, joka on usein syntynyt karstiluolan romahtaessa; paikka, mistä maanpäällinen puro/joki virtaa maan alle
- Kataklastinen
- 1) Adjektiivi, joka viittaa kallioperän liikuntojen ja murtumisen tuloksena syntynyt ruhjeiden kivi
2) Kallioperän liikuntojen ja murtumisen tuloksena syntyneen ruhjeisen kiven rakenteen nimitys
- Kausi
- Maailmankautta lyhyempi ajanjakso, yleensä miljoonia tai kymmeniä miljoonia vuosia pitkä
- Keidassuo
- Etelä-Suomessa vallitsevana esiintyvä, yleensä keskiosastaan ympäristöään korkeammalle kohoava suoyhdistymä, joka saa vetensä pääasiassa sateesta
- Kemiallinen sedimentti
- Meri- tai järvivedestä paikalleen saostunut sedimentti
- Kemostratigrafia
- Stratigrafian osa-alue, jossa sedimenttien järjestämiseen ja erottamiseen käytetään kemiallisen koostumuksen vaihtelua
- Kenotsooinen maailmankausi
- Fanerotsooisen eonin maailmankausi, joka alkoi n. 66 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen
- Kerrallinen savi
- Jäätikön sulamisvesien syvään suolattomaan tai vähäsuolaiseen veteen kerrostama sedimentti
- Kerros
- Litostratigrafisen luokittelun pienin yksikkö
- Kerrostuminen / Sedimentaatio
- Irtaimen aineksen laskeutuminen ja kerrostuminen
- Keskimoreeni
- Moreeni, joka on kasautunut jäätikkökielekkeiden saumakohtaan jäätikön sulamisvaiheessa
- Kide
- Alkuaineesta tai kemiallisista yhdisteistä koostuva aine, jolla on säännöllisesti toistuva atomirakenne, eli kiderakenne
- Kieritysraja
- Vesipitoisuus, jossa maalaji muuttuu plastisesta puolikiinteäksi
- Kilpi
- Kratoniin kuuluva laaja alue, jossa vanha kallioperä on paljastunut
- Kimberliittipiippu
- Ultraemäksinen magmakivi, jonka intruusion muoto on yleensä piippumainen
- Kinematiikka
- Kuvaus siitä, kuinka kivimassat tai objektit kivessä liikkuvat deformaation seurauksena
- Kivikehä / litosfääri
- Maapallon tai jonkin muun planeetan silikaattivaltaisen vaipan ja kuoren (tässä yhteydessä ml. maaperän) muodostava kehä, joka osallistuu kiviaineksen kiertokulkuun
- Klasti
- Sedimentin, sedimenttikiven tai vulkaanisen kiven rakenteeseen kuuluva mineraali- tai kivilajikappale
- Klastinen
- 1) Klasteista koostuva sedimentti tai sedimenttikivi
2) Klasteista koostuva rakenne
- Kluuvi
- Merestä irti kuroutunut järvi, jonka yhteys mereen on katkennut
- Kluuviflada
- Merenlahden merestä irti kuroutumisen vaihe, jolloin lahden yhteys mereen on huono tai toisinaan kokonaan poikki
- Kluuvijärvi
- Merestä irti kuroutunut järvi, jonka yhteys mereen on katkennut
- Konglomeraatti
- Klastinen sedimenttikivi, jonka klastit ovat pyöristyneitä ja klastien raekoko on yli 2 mm.
- Konkordanssi
- 1) Kerrosrajan tai tektonisen pinnan yhdensuuntaisuus viereiseen kerrossarjaan tai pintaan nähden
2) Magmaintruusion ja sen sivukiven kontaktipinnan yhdensuuntaisuus sivukiven kerroksellisuuden tai liuskeisuuden kanssa
- Konsolidaatio
- Maaperän tiivistyminen ja lujittuminen kuormituksen vaikutuksesta
- Kontakti
- Kahden kivilajin kosketuspinta
- Konvektiovirtaus
- Maan vaipassa tapahtuvaksi oletettu, pääosin kiinteässä olomuodossa olevan kiviaineksen, hidas kiertoliike, joka tasoittaa lämpötilaeroja Maan sisällä ja liikuttaa litosfäärilaattoja
- Kratoni
- Laaja mantereisen kuoren alue, jossa ei ole tapahtunut pitkään aikaan suuria tektonisia liikuntoja
- Kronostratigrafia
- Stratigrafian osa-alue, jossa geologiset muodostumat järjestetään ja erotellaan toisistaan ajallisesti
- Kryptotsooinen eoni
- Kryptotsooinen eoni on vanhentunut termi geologiselle ajanjaksolle, joka vastaa likimain nykyään prekambriksi kutsuttua (epävirallista) ajanjaksoa
- Kuivakuorikerros
- Pohjavedenpinnan yläpuolella oleva, mineraalirakeiden kuivumiskutistuman aiheuttama kantavampi hienolajitteisen maalajin pintakerros
- Kumpumoreeni
- Pinta- tai pohjamoreenista koostuva maastomuoto, joka koostuu erilaisista selänteistä
- Kuori
- Maapallon uloin kehä; merellisen kuoren paksuus on keskimäärin 6-7 km ja mantereisen kuoren 35-40 km
- Kutistumisraja
- Vesipitoisuus, jossa maalain kiinteystila eli konsistenssi muuttuu puolikiinteästä kiinteäksi
- Kvartääri
- Kenotsooisen maailmankauden nuorin kausi, joka alkoi n. 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen
L
- Laaksontäyte
- Sulamisvesien jäätiköstä vapautuneen alueen laaksoihin kerrostama lajittuneen aineksen tasanne
- Laminaatio
- Kerroksellisuus, jossa kerrosten paksuus on yleensä alle 1 cm
- Laskeuma
- Ilmasta maan pinnalle tai veteen laskeutunut aines
- Lieju
- Veteen kerrostunut kasvi- ja eläinjäänteiden sekä hienojen kivennäisainesten seosmaalaji, jossa humuspitoisuus eli orgaanisen aineksen osuus on yli 6 %, lyhenne Lj
- Liejukerrostuma
- Veteen syntynyt eloperäinen kerrostuma, jossa orgaanisen aineksen määrä on yli 6 %
- Liitukausi
- Mesotsooisen maailmankauden nuorin kausi n. 145-66 miljoonaa vuotta sitten
- Limninen
- Makean veden pohjalle syntynyt, järviin kuuluva, järviä koskeva, järvi-
- Limoniitti / Lähdemalmi
- Rautaoksidisaostuma järven tai suon pohjalla, myös jokien ja lähteiden reunoilla
- Litologia
- Kiven kuvaus fysikaalisten piirteiden (kuten koostumuksen, raekoon, rakenteiden ja värin) perusteella
- Litosfääri
- Maapallon uloin kehä, joka koostuu kuoresta ja vaipan ylimmästä osasta, kehän paksuus on n. 50–300 km
- Lusto
- Kerrallisen maalajin, esim. jääkauden aikana kerrostuneen saven, vuodessa muodostama kerros
- Lustosavikronologia
- Tutkimusmenetelmä, jossa tutkitaan vesistön pohjaan kerrostuneiden hienorakeisten sedimenttikerrostumien, eli lustosavien, vaihtelua
- Lysimetri
- Maan pintakerroksen vesitaseen mittaamiseen käytetty, maanpinnan tasaan upotettu ja ympäröivää maata vastaavalla maalla täytetty astia
- Lähde
- Paikka, jossa pohjavesi virtaa luonnon oloissa kallio- tai maaperästä maanpinnalle tai vesistöjen pohjalle
M
- Maailmankausi
- Eonia lyhyempi geologinen ajanjakso
- Maalaji
- Geologisen prosessin tuloksena syntynyt maakerrostumatyyppi
- Maankuori
- Maapallon uloin kehä; merellisen kuoren paksuus on keskimäärin 6-7 km ja mantereisen kuoren 35-40 km
- Maannos
- Biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden vaikutuksesta muuttunut luonnontilaisen maan pintakerros
- Maaperä
- Kallioperän päällä oleva, irtaimista maalajeista koostuva kerros
- Maaperän syväpohjavesi
- Määritelmä
- Maavesivyöhyke
- Maa- tai kallioperän osittain vedellä kyllästynyt vyöhyke
- Mannerlaatta
- Litosfäärilaatta, jonka kuoriosa on pääasiassa mantereista
- Matala kalliopohjavesi
- Kalliopohjavesi, joka ulottuu enintään 300 metrin syvyyteen kallioperässä
- Meanderi
- Loivasti viettävällä alueella virtaavassa joessa esiintyvä mutka, mutkasarja tai kiemura
- Meanderisärkkä
- Sedimenttiaineksesta syntyvä kerrostuma meanderoivan joen sisämutkassa
- Meghalaya
- Holoseenin nuorin aika, joka alkoi 4 200 vuotta sitten ja jatkuu edelleen
- Merisedimentti
- Meren pohjalle kerrostunut sedimentti
- Mesoproterotsooinen maailmankausi
- Proterotsooisen eonin toinen maailmankausi n. 1600–1000 miljoonaa vuotta sitten
- Mesosfääri
- Astenosfäärin alla oleva vaipan kehä
- Mesotsooinen maailmankausi
- Fanerotsooisen eonin toinen maailmankausi n. 252-66 miljoonaa vuotta sitten
- Moreeni
- 1) Mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta kiviaineksesta syntynyt sekalajitteinen maalaji, joka voi sisältää raekokoja savesta lohkareisiin
2) Maastomuoto, jolla on ominainen morfologinen muoto
- Muinaisranta
- Jääkauden jälkeisten Itämeren ja järvien eri vaiheita osoittava rannan merkki
- Muinaisuoma
- Jäätikön sulamisvesien kuluttama uoma sekä jääkauden jälkeisiin meri- ja järvivaiheiden muutoksiin liittyvä uoma
- Muokkauskerros
- Pellon kyntösyvyyteen ulottuva pintaosa
- Märkäraja
- Raja, johon kapillaarisesti nouseva pohjavesi kostuttaa maan
N
- Neogeeninen kausi
- Kenotsooisen maailmankauden toinen kausi n. 23-2,6 miljoonaa vuotta sitten
- Neoproterotsooinen maailmankausi
- Proterotsooisen eonin kolmas, eli nuorin, maailmankausi n. 1000–541 miljoonaa vuotta sitten
- Nielu-uoma
- Jäätikön reunan alle rinteeseen, kohtisuoraan jäätikön reunaa vasten, syntynyt uoma
- Northgrip-aika
- Holoseenin ajanjakso, joka alkoi 8 200 vuotta sitten ja loppui 4 200 vuotta sitten
O
- Oligoseeni
- Paleogeenikauden kolmas ja viimeinen epookki noin 33,9-23 miljoonaa vuotta sitten
- Oligotrofinen
- Vähäravinteinen, esimerkiksi vähäravinteinen vesistö
- Ordoviikkikausi
- Paleotsooisen maailmankauden toiseksi vanhin kausi n. 485-444 miljoonaa vuotta sitten
- Orsivesi
- Varsinaisen pohjavedenpinnan yläpuolella olevan eristävän (vettä huonosti johtavan) maakerroksen pidättämä vapaa pohjavesikerros
P
- Paleogeenikausi
- Kenotsooisen maailmankauden vanhin kausi noin 66-23 miljoonaa vuotta sitten
- Paleoproterotsooinen maailmankausi
- Proterotsooisen eonin vanhin maailmankausi n. 2500–1600 miljoonaa vuotta sitten
- Paleoseeni
- Paleogeenikauden ensimmäinen epookki noin 66,0-56,0 miljoonaa vuotta sitten
- Paleotsooinen maailmankausi
- Fanerotsooisen eonin ensimmäinen maailmankausi n. 541-252 miljoonaa vuotta sitten
- Peneplaani
- Pitkäaikaisen kulutuksen tuloksena lähelle eroosion päätetasoa (yleensä merenpintaa) madaltunut ja tasoittunut maanpinta
- Perkolaatio / Suotautuminen
- Veden (tai muun fluidin) virtaus huokoisessa väliaineessa painovoiman vaikutuksesta
- Permikausi
- Paleotsooisen maailmankauden kuudes ja viimeinen kausi n. 300-252 miljoonaa vuotta sitten
- Pintamoreeni
- Moreeni, joka on kasautunut löyhästi maankamaran pinnalle jään sisältä ja pinnalta jäätikön sulamisvaiheessa
- Planaatio
- Eroosioprosessi, jossa maanpinta jollakin alueella tasoittuu täysin esimerkiksi virtaavan veden vaikutuksesta
- Pleistoseeni
- Kvartäärikauden vanhempi epookki, joka alkoi n. 2,6 miljoonaa ja päättyi 11 700 vuotta sitten
- Plioseeni
- Neogeenikauden nuorin epookki n. 5,3-2,6 miljoonaa vuotta sitten
- Pohjamoreeni
- Jäätikön irrottamasta ja pohjaosassaan kuljettamasta aineksesta syntynyt tiivis, lajittumaton maalaji
- Pohjaveden alenema
- Pohjaveden pinnan aleneminen alkuperäisestä pinnan tasosta
- Pohjaveden muodostumisalue
- Pohjavesialueen osa, jossa maakerrokset ovat hyvin vettä johtavia ja jossa maaperä mahdollistaa veden merkittävän imeytymisen pohjavedeksi
- Pohjaveden nousu
- Pohjaveden pinnan nousu alkuperäisestä
- Pohjavedenjakaja
- Kahden pohjavesiesiintymän muodostumisalueen välinen raja
- Pohjavedenpinta
- Taso, jossa ilmanpaine on yksi
- Pohjavesi
- Vesi, joka kokonaan täyttää maaperässä ja kallioperässä olevaa huokostilaa
- Pohjavesiesiintymä
- Pohjavettä sisältävä maankamaran osa, jonka rajat ja pohjaveden muodostumis- ja purkautumisalueet voidaan määrittää
- Prekambri
- Maapallon historian vanhimmasta ajanjaksosta (n. 4600-541 miljoonaa vuotta sitten) perinteisesti käytetty, nykyään epävirallinen, nimitys
R
- Rantakerrostuma
- Rantavoimien liikuttamasta ja kerrostamasta aineksesta syntynyt lajittunut kerrostuma, jolla ei ole erityistä muotoa
- Rantavalli
- Rantaviivan suuntainen valli, joka on syntynyt aallokon kuluttamasta, lajittelemasta ja uudelleen kerrostamasta aineksesta
- Rapautuminen
- Geologinen prosessi, jonka vaikutuksesta aines (esim. kallioperä, maaperä, betoni) mekaanisesti tai kemiallisesti hajoaa
- Raviini / Kursu
- Veden lajittuneeseen maapeitteeseen uurtama kapea ja syvä laakso
- Regressio
- 1) Rantaviivan siirtyminen merelle päin
2) Vedenpinnan suhteellinen tai absoluuttinen lasku
- Reunamoreeni
- Jäätikön reunaan syntynyt reunan suuntainen moreeniselänne
- Ristikerroksellisuus
- Virtaavan veden tai tuulen kerrostamille klastisille sedimenteille luonteenomainen rakenne, jossa osa aaltomaisesta rakenteesta on leikkautunut pois
S
- Salpakerros
- Yhtä tai useampia pohjavesikerroksia rajoittava eristävä maakerros
- Salpavesi
- Vettä pidättävän kerroksen alainen paineellinen pohjavesi
- Sedimentaatio
- Irtaimen aineksen laskeutuminen ja kerrostuminen
- Sedimentti
- Geologisten prosessien (kuten rapautumisen, eroosion, kuljetuksen ja kerrostumisen) tuloksena maanpinnalle muodostunut kerros esimerkiksi soraa, hiekkaa, savea tai turvetta
- Sedimenttikivi
- Sedimentin kovettuessa muodostunut kivi
- Siluurikausi
- Paleotsooisen maailmankauden kolmas kausi n. 444-419 miljoonaa vuotta sitten
- Sisäinen kuormitus
- Vesistön ravinnekuormitus, joka on peräisin vesistöstä itsestään
- Stagnaatio
- Jäätikön liikkeen pysähtyminen
- Suhteellinen ikä
- Geologisen materiaalin (esim. kivi tai fossiili) tai muodostuman ikä, joka perustuu kivilajien ja deformaatiorakenteiden keskinäisiin leikkaussuhteisiin
- Suoto / Tihkuminen
- Veden (tai muun fluidin) hidas liikkuminen huokoisen väliaineen läpi
- Synkliininen pohjavesialue
- Ympäristöstään vettä keräävä pohjavesialue
- Syvä kalliopohjavesi
- Kalliopohjavesi, jota esiintyy > 300 metrin syvyydessä kallioperässä
- Särkkä
- Vedenpinnan alapuolelle tai matalaan veteen syntynyt hiekkavalli
T
- Taloudellinen geologia
- Geologian osa-alue, joka keskittyy taloudellisessa tai teollisessa mielessä kiinnostavien raaka-aineiden etsimiseen ja tutkimiseen
- Tektoninen
- Maankuoren rakenteeseen ja liikuntoihin kuuluva
- Terrigeeninen
- Syntyisin tai peräisin maalta; esimerkiksi terrigeeniset sedimentit ovat muodostuneet mantereisen kuoren kivilajien rapautuessa
- Tihkupinta
- Alue, jossa pohjavesi tihkuu maanpinnalle
- Toori
- Eroosiopinnalla oleva ympäristöstä kohoava kallioalue tai pieni jäännösvuori
- Transgressio
- Rantaviivan siirtyminen sisämaahan päin;
Vedenpinnan suhteellinen tai absoluuttinen nousu
- Triaskausi
- Mesotsooisen maailmankauden vanhin kausi noin 252-201 miljoonaa vuotta sitten on nimeltään Triaskausi
V
- Vaippa
- Maapallon kuoren ja ytimen välissä oleva kehä on nimeltään vaippa
- Vajovesi
- Vedellä kyllästymättömässä vyöhykkeessä painovoiman vaikutuksesta liikkuva vesi
- Vapaa pohjavesi
- Pohjavesi, jota ei yläpuolella rajoita eristävä maakerros eli salpakerros.
- Veden kierto
- Veden (tai muun fluidin) kierto maapallolla tai muulla taivaankappaleella
- Vedenjakaja
- Valuma-alueiden raja, selänne, jolta vedet virtaavat eri suuntiin
- Vedenjohtavuus
- Maa- tai kivilajiesiintymän kyky johtaa vettä
- Veiksel
- Pohjois-Euroopassa käytetty nimitys viimeisestä jääkaudesta, joka alkoi noin 115 000 vuotta sitten ja päättyi noin 11 500 vuotta sitten
- Virtaama
- Aikayksikössä (m³/vrk tai l/min) tapahtuva vesimäärän virtaus
- Vyörymä
- Maan tai kivimassojen äkillisen vyörymisen aiheuttama muoto
- Väriluku
- Veden värillisyyttä kuvaava lukuarvo
W
- Wilsonin sykli
- Valtamerten avautumisen ja sulkeutumisen, ts. mantereiden repeytymisen ja yhdistymisen, sykli
Y
- Ydin
- Maapallon sisin kehä
- Yhteysalue
- Varsinaisen pohjavesiesiintymän ulkopuolinen, mutta siihen yhteydessä oleva pohjaveden muodostumisalue tai esimerkiksi pohjavesialtaaseen pintavettä keräävä/luovuttava alue
- Ylin ranta
- Muinaisen vedenpinnan ylintä asemaa osoittava rannan merkki
- Yoldiameri
- Itämeren ensimmäinen jääkauden jälkeinen merivaihe 11 590–10 800 vuotta sitten
Sanasto
Määritelmien lähde: Tieteen termipankki (Noudettu 14.4.2024)
A
- Aallonmerkki
- Matalassa vedessä tapahtuneen aaltoliikkeen aiheuttama aaltomainen primäärirakenne sedimenttikerroksen yläpinnalla
- Aapasuo
- Keski- ja Pohjois-Suomessa vallitsevana esiintyvä, yleensä aukea suoyhdistelmä, joka saa vetensä suureksi osaksi ympäröiviltä mineraalimailta
- Ablaatio
- Ablaatio viittaa materiaalin poistumiseen tai eroosioon jäätikön tai jäämassan pinnalta sulamisen, sublimoitumisen tai jäälohkareiden irtoamisen seurauksena.
- Ablaatiomoreeni
- Moreeni, joka on kasautunut löyhästi maankamaran pinnalle jään sisältä ja pinnalta jäätikön sulamisvaiheessa
- Absoluuttinen ikä
- Geologisen materiaalin (esim. mineraali, kivilaji tai fossiili), muodostuman tai tapahtuman tarkka ikä
- Adsorptio
- Jähmeiden kappaleiden kyky tiivistää tai kiinnittää pinnalleen nesteissä tai kaasuissa olevia aineita
- Aika
- Lyhin ajanjakso, johon maapallon historia jaetaan, pituus vaihtelee tuhansista vuosista miljooniin vuosiin
- Aineen suuri kiertokulku
- Kemiallisten aineiden kierto maapallolla tai muulla taivaankappaleella
- Aioni
- Pitkä geologinen aikajakso (satoja tai tuhansia miljoonia vuosia pitkä)
- Aitosavi
- Savi, jossa on yli 60 % savilajitetta eli savesta
- Aksessorinen mineraali
- Mineraali, jota esiintyy kivessä niin vähän ettei se vaikuta kivilajin nimeämiseen
- Aktiivinen jää
- Jäätikön jää, joka virtaa
- Akviferi
- Pohjaveden kyllästämä ja vettä hyvin johtava maankamaran muodostuma
- Akvikludi
- Käytännössä vettä läpäisemätön maankamaran muodostuma
- Akvitardi
- Maankamaran muodostuma, joka varastoi vettä, mutta johtaa sitä huonosti
- Alenema
- Pohjaveden pinnan aleneminen alkuperäisestä pinnan tasosta
- Alenemakartio / suppilo
- Pohjaveden kartiomainen alenemapinta
- Alenemakäyrä
- Ajan, etäisyyden ja pumppausmäärän funktiona pumppauskaivoa aleneva pohjavesipinnan käyrä
- Algoma-tyypin raitainen rautamuodostuma
- Raitainen rautamuodostuma, joka on syntynyt lähellä hydrotermisiä ympäristöjä
- Alityöntövyöhyke
- Vyöhyke, missä merellinen laatta painuu (subduktoituu) toisen (merellisen tai mantereisen) laatan alle
- Alkalikivi
- Ryhmä magmakivilajeja, joissa alkalimetallien (esim. K ja Na) määrä suhteessa alumiinin ja/tai piin määrään on korkea
- Alkaliteetti
- Veteen liuenneiden, ensisijaisesti bikarbonaatti-, karbonaatti- ja hydroksidi-ionien happoja neutraloivan vaikutuksen suuruus
- Allikko
- Keidassuon avovesikulju, turvepohjainen suolampi
- Allogeeninen mineraali
- Mineraali, joka on muodostunut muualla kuin paikassa josta se löydetään
- Alloktoni / Alloktoninen
- Tektoninen yksikkö, joka on muodostunut muualla ja siirtynyt nykyiselle paikalleen tektonisissa liikunnoissa, eikä suora korrelaatio lähtöalueelle ole mahdollista
- Alueellismetamorfoosi
- Laajalla alueella samanaikaisesti tapahtuva metamorfoosi
- Alunasavi
- Hienojakoinen, aluminiumkaliumsulfaattia sisältävä, veden pohjaan kerrostunut aines
- Amfiboli
- Rakenteeltaan nauhasilikaatteja olevien silikaattimineraalien ryhmä
- Amfiboliitti
- Metamorfinen ja suuntautunut kivilaji, jonka päämineraalit ovat sarvivälke ja plagioklaasi
- Analysaattori
- Polarisaatiomikroskoopin yläosassa sijaitseva osa, joka polarisoi näyteleikkeen läpi tulevan valon
- Anateksis
- Metamorfoosissa tapahtuva kivilajien osittainen sulaminen
- Antikliininen pohjavesialue
- Ympäristöönsä vettä purkava pohjavesialue
- Antoisuus / Tuotto
- Vesimäärä, joka aikayksikössä (esim. m³/vrk) voidaan ottaa jatkuvasti pohjavesikerroksesta
- Antroposeeni
- Epävirallinen nimitys ajanjaksolle maapallon historiassa, jolloin ihmisen toiminta (antropogeeninen toiminta) vaikuttaa merkittävästi maapallon biologisiin, kemiallisiin ja fysikaalisiin prosesseihin
- Arkeeinen eoni
- Noin 4000-2500 miljoonaa vuotta sitten ollut geologisen ajan geokronologinen yksikkö, joka edeltää proteotsooista eonia
- Arteesinen
- Paineellisen/salpautuneen pohjavesiesiintymän ominaisuus, joka aiheuttaa salpakerroksen läpi tehdyssä reiässä vedenpinnan kohoamisen maanpinnan yläpuolelle
- Arteesinen kaivo
- Salpaveteen yltävä kaivo, josta pohjavesi pulppuaa maanpinnan yläpuolelle
- Assimilaatio
- Sivukiven ja sen osittaisen sulan sekoittuminen magmaan, joka on maankuoressa työntynyt sivukiveä vasten
- Astenosfääri
- Maapallon litosfäärin alla oleva vaipan kehä, joka ulottuu noin 700 kilometrin syvyyteen maan pinnalta
- Augen gneissi
- Gneissi, jossa varsinkin kalimaasälpä ja kvartsi muodostavat soikeita rakeita tai raekasaumia
- Aureoli
- Intruusion tai mineraalisaation ympärillä oleva kehä, jossa kiven koostumus tai rakenne on lämmön tai kivissä kiertävien liuosten vaikutuksesta muuttunut
- Autigeeninen mineraali
- Mineraali, joka on muodostunut sedimentin kerrostumisalueella sedimenttiin joko sedimentin kerrostumisen aikana tai kerrostumisen jälkeen
- Autoktinen
- Kallioperän osa tai alue, joka ei ole siirtynyt liikuntojen vuoksi alustansa tai ympäristönsä suhteen
- Avauma
- Avoimen raon kahden seinämän välinen etäisyys
- Avokallio
- Maankamaran kohta, jossa kallio on näkyvissä ja varmasti tunnistettavissa kiinteäksi kallioperäksi
B
- Baltian jääjärvi
- Itämeren myöhäisjääkautinen makeavetinen järvivaihe, joka päättyi 11 590 vuotta sitten
- Becken viiva
- Kahden mineraalin rajapinnalle muodostuva optinen ilmiö, jossa mineraalirakeen voidaan ajatella toimivan eräänlaisena linssinä
- Bimodaalinen
- Sarja tai jakauma, jossa on kaksi esiintymistiheyden maksimia
- Biokumpu
- Meren pohjalla oleva biogeneettistä alkuperää oleva kumpu
- Breksia
- Klastinen sedimenttikivi, jonka klastit ovat kulmikkaita ja klastien raekoko on yli 2 mm
- Budiini
- Alun perin jatkuvan kerroksen tai kivilajiyksikön katkeamisen (budinoitumisen) tuloksena syntynyt rakenne
D
- De Geer -moreeni
- Veteen päättyvän jäätikön reunaan muodostunut reunamoreenivalli, joka syntyy jään toistuvan etenemisen tai lohkeilun tuloksena
- Deformaatio
- Ulkoisen jännityskentän vaikutuksesta tapahtuvat kiven fysikaaliset muutokset
- Deglasiaatio
- Jäätikön häviäminen; jään sulaminen ja jäätikön reunan vetäytyminen
- Delta
- Joen tai jäätikköjoen suulle järveen tai mereen kerrostunut sedimenttimuodostuma
- Detritaalinen
- Jäännös tai jäljellä oleva
- Devonikausi
- Paleotsooisen maailmankauden neljäs kausi n. 419-359 miljoonaa vuotta sitten
- Diageneesi
- Sedimentin kovettuminen sedimenttikiveksi, jolloin sedimentti mm. puristuu kokoon (huokostilavuus pienenee) ja kiven ainekset iskostuvat yhteen
- Diamiktoni
- Sekalajitteinen maalaji (termi ei ota kantaa maalajin syntytapaan)
- Diataktinen savi
- Suolattoman veden kerrallinen eli lustosavi; kussakin lustossa voidaan erottaa vaalea hiesu- ja tumma saviosa
- Differentiaalijännitys
- Jännitystila, jossa erisuuntaisilla komponenteilla on erilainen voimakkuus
- Diskordanssi
- Kerrosrajan tai tektonisen pinnan erisuuntaisuus viereiseen kerrossarjaan tai pintaan nähden
- Drumliini
- Mannerjään liikkeen suuntainen virtaviivaistunut pohjamoreenista syntynyt selänne, joka on selvästi ympäristöstään kohoava
- Dryaskausi
- Veiksel-jäätiköitymisen loppuvaiheeseen liittyvä kylmempi ajanjakso noin 12 250 – 11 600 vuotta sitten
E
- Ediakarakausi
- Proterotsooisen eonin ja neoprotesooisen maailmankauden nuorin kausi n. 635-539 miljoonaa vuotta sitten
- Ekshaliitti
- Kaasuun, höyryyn tai hydrotermisiin liuoksiin liittyvä
- Eksogeeninen prosessi
- Ulkoisten voimien vaikutus Maan pintaan
- Ekstensio
- Mittaa, kuinka paljon viiva tai objekti on pidentynyt deformaation seurauksena
- Ekstramarginaalinen
- Jäätikön reunan ulkopuolelle syntynyt kerrostuma tai muu asia (esimerkiksi uoma)
- Englasiaalinen
- Jäätikön sisällä oleva tai kulkeutuva
- Eolinen
- Tuulen aiheuttama tai kuljettama
- Eoni
- Pitkä (satoja tai tuhansia miljoonia vuosia pitkä) geologinen aikajakso
- Eoseeni
- Paleogeenikauden toinen epookki noin 56,0-33,9 miljoonaa vuotta sitten
- Epigeeninen
- Maapallon pinnan lähellä tai pinnalla tapahtuva geologinen prosessi tai prosessissa syntynyt ominaisuus
- Epigeneettinen
- Ominaisuus, joka on syntynyt myöhemmin kuin isäntämateriaali
- Epiklastinen
- Sedimenttiaines, joka on syntynyt rapautumisen ja kulutuksen seurauksena
- Epiterminen
- 1) Mineraaliesiintymä, joka on muodostunut alhaisen lämpötilan hydrotermistä toimintaa lähellä maanpintaa
2) Lähellä maanpintaa oleva alhaisen lämpötilan hydroterminen ympäristö
- Epookki
- Kautta lyhyempi geologinen ajanjakso, pituus vaihtelee tuhansista vuosista kymmeniin miljooniin vuosiin
- Epäjatkuvuuspinta
- 1) Sedimentologia: eroosion tai sedimentin kerrostumisen lakkaamisen aiheuttama kohta kerrossarjassa
2) Rakennegeologia: rakenne (rako, siirros tai juoni), joka aiheuttaa tasomaisen mekaanisen häiriön isäntäkiveensä
- Eroosio
- Juoksevan veden, jäätikön, rantatyrskyn tai tuulen aiheuttama maanpinnan kuluminen
- Esikambrinen maailmankausi
- Maapallon historian vanhimmasta ajanjaksosta (n. 4600-541 miljoonaa vuotta sitten) perinteisesti käytetty, nykyään epävirallinen, nimitys
- Eustaattinen
- Valtamerien pinnan noususta tai laskusta johtuva
- Eustasia
- Valtameren pinnan korkeuden muutos
- Evaporiitti
- Suola- tai vesiliuoksesta saostumisen kautta syntynyt sedimentti tai sedimenttikivi
F
- Fanerotsooinen eoni
- Maapallon historian geologinen ajanjakso, joka alkoi 541 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen
- Flanderi
- Pohjois-Euroopassa käytetty nimitys viimeisen jäätiköitymisvaiheen (Veiksel) jälkeisestä geologisesta vaiheesta
- Fluviaalinen sedimentti
- Virtaavan veden kuljettama ja kerrostama sedimentti
- Fosforiitti
- Sedimenttikivi, joka sisältää runsaasti fosfaattimineraaleja, lähinnä apatiittia
- Fossiilinen vesi
- Sedimenttikiven tai sedimentin huokosissa oleva vesi, joka on alun perin jäänyt huokosiin kun sedimentti on kerrostunut
G
- Gelifraktio
- Maankamaran mekaaninen rikkoutuminen, kun sen huokosissa ja raoissa oleva vesi jäätyy
- Geodiversiteetti
- 1) Geologisen luonnon monimuotoisuus
2) Kallioperän, maaperän, maanpinnan muotojen ja niihin liittyvien prosessien sisäinen tai ulkoinen vaihtelu, joka vaikuttaa luontoon ja maisemaan myös laajemmalla alueella
- Geosfääri
- Kokonaisuus maapallolla, joka ulottuu maaperästä maapallon ytimen rajalle saakka, mutta ei sisällä hydrosfääriä, atmosfääriä eikä biosfääriä
- Geotooppi
- 1) Geotieteellinen kohde
2) Maankamaran selvästi erottuva osa, jolla on erityinen geologinen ja morfologinen merkitys
- Gneissi
- Rakenteeltaan suuntautunut, keski- tai karkearakeinen metamorfinen kivilaji
- Graniitti
- Yleinen syväkivi, jonka päämineraalit ovat kalimaasälpä, albiittinen plagioklaasi, kvartsi, kiille ja joskus sarvivälke
- Gravitaatiovesi
- Vedellä kyllästymättömässä vyöhykkeessä painovoiman vaikutuksesta liikkuva vesi
H
- Haades / Hadeeinen eoni
- Geologisen ajan vanhin, toistaiseksi epävirallinen, geokronologinen yksikkö noin 4600-4000 miljoonaa vuotta sitten
- Hapan kaivosvaluma
- Kaivoksesta peräisen oleva valumavesi, joka on hapanta ja joka sisältää vapaata rikkihappoa ja liuenneita haitta-aineita, kuten metalleja (esim. Al, Cu, Fe, Ni, Zn), puolimetalleja (As, Sb) ja suoloja (sulfaatit)
- Hapan valumavesi
- Valumavesi, joka on hapanta ja joka sisältää vapaata rikkihappoa ja liuenneita haitta-aineita, kuten metalleja (esim. Al, Cu, Fe, Ni, Zn), puolimetalleja (As, Sb) ja suoloja (sulfaatit)
- Hapontuottopotentiaali
- Kiviaineksen kyky tuottaa happoa mineraalien rapautuessa
- Happipitoisuus
- Hapen massa vedessä ilmaistuna veden tilavuusyksikköä kohti
- Harjukuoppa / Suppa
- Jäätikön reunasta irtautuneen ja sedimenttiaineksen sisään hautautuneen suuren jäälohkareen sulaessa maaperään muodostunut suppilomainen kuoppa
- Hiekkakivi
- Klastinen sedimenttikivi, jonka klastien raekoko on 0,062–2 mm
- Hiidenkirnu
- 1) Jäätikön pohjalla virranneen veden kuljettaman kiviaineksen kallioon kovertama pyöreäpohjainen ontelo
2) Jokien koskissa kallioon syntyvä koskikirnu
3) Rannikon kallioperään syntynyt rantakirnu, kun meren aallokko liikuttelee rantalohkareita
- Hiidenkivi / siirtolohkare
- Jäätikön tai mannerjään siirtämä/kuljettama lohkare
- Hiili / kivihiili
- Pääosin hiilipitoisesta materiaalista koostuva, hiiltymisen kautta muodostunut sedimenttikivi
- Hiilihappo
- Hiilidioksidin veteen liukenemisesta syntyvä pysymätön happo
- Hiilikausi / kivihiilikausi
- Paleotsooisen maailmankauden viides kausi n. 359-300 miljoonaa vuotta sitten
- Hiiltyminen
- Geologinen prosessi, jossa kasvijäänteet muuttuvat kivihiileksi
- Hiushuokoisuus / Kapillaarisuus
- Hienorakeisten maalajien huokosissa tapahtuva veden nousu
- Holoseeni
- Nuorin geologinen epookki, joka alkoi noin 11 700 vuotta sitten ja jatkuu edelleen
- Horisontaalisiirros / kulkusiirros
- Siirros, jossa liike tapahtuu vaakasuunnassa
- Humus
- Maaperän sisältämä orgaaninen eli eloperäinen aines
- Huokoisuus
- 1) Maaperän hiukkasten ja rakeiden väliin jäävän tyhjän tilan (huokostilan) suhde maamassan kokonaistilavuuteen
2) Kallioperän mineraali- ja/tai kivilajikappaleiden väliin jäävän tyhjän tilan ja/tai rakojen muodostaman tyhjän tilan suhde kallioperämassan kokonaistilavuuteen
- Hydrataatio
- Sementtiä veteen sekoitettaessa tapahtuva kemiallinen reaktio, jossa syntyy hydrataatioreaktiotuotteita ja seos kovettuu kuivuessaan
- Hydrataatioaste
- Sementtiklinkkerin osuus, joka on reagoinut kokonaan veden kanssa
- Hydrataatioreaktiotuote
- Sementin hydratoituessa syntyvä aine
- Hydraulinen gradientti
- Pohjaveden pinnan kaltevuuskulma kahden pisteen välillä
- Hydrogeologia
- Luonnontiede, joka tutkii pohjaveden ja sen geologisen ympäristön vuorovaikutussuhteita ja pohjavesi-ilmiöitä, erityisesti geologisten tekijöiden vaikutusta pohjaveden fysikaaliseen käyttäytymiseen ja kemialliseen koostumukseen
- Hydrogeologinen kartoitus
- Hydrogeologiset kartat yhdistävät perustiedot geologiasta sekä tietoja kallioiden hydraulisista ja hydrokemiallisista ominaisuuksista ja niiden hyödyllisyydestä pohjaveden tarjonnassa.
- Hydrologinen kierto
- Veden (tai muun fluidin) kierto maapallolla tai muulla taivaankappaleella
- Hydroterminen
- Kuumasta pohjavedestä tai magmojen sisältämästä vedestä tai niiden vaikutuksesta syntyvä tuote, tai itse liuos
- Hydroterminen liuos
- Kiven huokosissa ja rakoja myöten virtaava kuuma vesi, johon on liuennut erilaisia mineraaliaineksia
- Hydroterminen malmiesiintymä
- Malmiesiintymä, joka on syntynyt hydrotermisten liuosten vaikutuksesta
- Hydroterminen mineraaliesiintymä
- Mineraaliesiintymä, joka on syntynyt hydrotermisten liuosten vaikutuksesta
- Hydroterminen muuttuminen
- Kiveä muodostavien mineraalien (/lasin) muuttuminen kivessä kiertävän hydrotermisen liuoksen vaikutuksesta
- Hydroterminen toiminta
- Kuumaan pohjaveteen tai magmojen sisältämään veteen liittyvä toiminta, erityisesti mineraalien muuttuminen ja korvautuminen toisilla sekä kiteytyminen kallioperän vapaisiin tiloihin
- Hydroterminen vesi
- Maanpinnanalaista, kuumaa vettä.
- Hypogeeninen
- 1) Mineraaliesiintymä, joka on syntynyt maankuoressa ylöspäin liikkuvista fluideista
2) Maapallon kuoressa tai sen alla tapahtuva geologinen prosessi tai prosessissa syntynyt ominaisuus asia
- Hyötykäyttö
- Kaivannasjätteiden tai sivuvirtojen hyödyntäminen
I
- Ilmakehän vesi
- Vesi, joka esiintyy tai on peräisin ilmakehästä
- Imeytyminen
- Veden imeytyminen maanpinnalta huokoisen väliaineeseen
- Imeytymiskerroin
- Maahan imeytyneen vesimäärän ja sadannan suhde
- Imeytys
- Veden keinotekoinen imeyttäminen maaperään
- Impaktiitti
- Meteoriittitörmäyksessä syntynyt kivi
- Indikaattorilaji
- Kasvi-, sieni- tai jäkälälaji, jota voidaan käyttää sen kasvualustan (kallio- tai maaperä) kartoittamisen apuna tai kasvuympäristön muutosten indikaattorina
- Indikaattorimineraali
- Mahdolliseen mineraaliesiintymään viittaava mineraali
- Interglasiaali
- Kahden jäätiköitymisen välinen lämpimämpi kausi
- Interstadiaali
- Saman jääkauden aikana ollut jäätön välivaihe
- Isobaasi
- Maankohoamisen tai -laskeutumisen samanarvonkäyrä
- Isotooppi-ikä
- Mineraalin tai kiven ikä sen sisältämän radioaktiivisen alkuaineen isotooppien ja niistä syntyneen tytäralkuaineen paljoussuhteiden perusteella laskettuna
J
- Jalokivi
- Korukivi, jolla on poikkeuksellisen korkea kaupallinen arvo
- Jatkuva antoisuus
- 1) Vesimäärä, joka voidaan ottaa pohjavesiesiintymästä sen saamaan (vuotuiseen) luonnolliseen täydentymiseen perustuen
2) Vesimäärä, jonka otolla ei ole merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia
- Juoksuominaisuus
- Vedenkyllästämän maan taipumus muuttua juoksevaksi massaksi
- Juoksuraja
- Vesipitoisuus, jossa maalaji muuttuu plastisesta juoksevaksi
- Juolua / Makkarajärvi
- Meanderoivan joen uomasta erilleen jäänyt joenmutka
- Juomumoreeni
- Jäätikön deglasiaatiovaiheen liikesuunnan suhteen muodostunut poikittainen ja lyhyt moreeniselänne
- Juoni
- Tasomainen, paksuudeltaan rajattu ja ympäröiviä kiviä leikkaavasti esiintyvä kivi, joko 1) intruusiona magmasäiliöstä lähemmäs maanpintaa tunkeutuneen kivisulan jäähtyessä hauraan deformaation synnyttämään rakoon tai 2) sedimentin kerrostuessa kallioperän rakoon tai halkeamaan
- Juotti
- Pitkänomainen, kapea suoalue
- Jurakausi
- Mesotsooisen maailmankauden keskimmäinen kausi trias- ja liitukausien välissä noin 201-145 miljoonaa vuotta sitten
- Jänne
- Aapasuon samansuuntaisina kulkevia, pitkänomaisia, veden valumissuuntaa vastaan kohtisuoria, usein rahkaisia mätäsmuodostumia
- Järven kuroutuminen
- Järven syntyminen merestä maankohoamisen seurauksena
- Jääkausi
- Geologinen ajanjakso, jolloin jäämassat peittivät laajoja alueita maapallolla
- Jäännevesi / Myötävesi
- Sedimenttikiven tai sedimentin huokosissa oleva vesi, joka on alun perin jäänyt huokosiin kun sedimentti on kerrostunut
- Jäätikkösyntyinen sedimentti
- Jäätikön tai siitä peräisin olevan sulamisveden kuljettama ja kerrostama sedimentti
K
- Kaivo
- Pohjavedenpinnan alapuolelle ulottuva maankamaraan tehty reikä tai kaivanto, joka on varustettu sopivin rakentein ja laittein
- Kalkkikivi
- Pääosin kalsiitista koostuva sedimenttikivi
- Kalliomaa
- Kallio, jota voi peittää alle metrin paksuinen maakerros, yleensä moreenia, kuvataan maalajikuviona maaperäkartassa
- Kalliopaljastuma
- Maankamaran kohta, jossa kallio on näkyvissä ja varmasti tunnistettavissa kiinteäksi kallioperäksi
- Kallioperä
- Kivilajeista koostuva maankuoren ylin osa, joka on osittain irtomaalajien tai veden peittämä
- Kallioperäkartoitus
- Geologinen kartoitus, jonka tavoitteena on lisätä tietoa kallioperän ominaisuuksista ja kehityksestä
- Kalliopohjavesi
- Kallioperän vedellä kyllästyneissä osissa oleva vesi
- Kambri
- Fanerotsooisen eonin ja paleotsooisen maailmankaudenvanhin kausi n. 539-485 miljoonaa vuotta sitten
- Kames
- Jääkauden aikana kerrostunut lajittuneen maa-aineksen maastomuoto
- Kapillaarisuus
- Hienorakeisten maalajien huokosissa tapahtuva veden nousu
- Kapillaarivesi
- Kapillaarivoimien vaikutuksesta maaperän kyllästymättömässä vyöhykkeessä oleva vesi
- Karstiutuminen
- Kallioperässä liikkuvien luonnonvesien aiheuttama kallioperän (sen mineraalien) liukeneminen
- Karstivajoama
- Yleensä suppilon mallinen painanne, joka on usein syntynyt karstiluolan romahtaessa; paikka, mistä maanpäällinen puro/joki virtaa maan alle
- Kataklastinen
- 1) Adjektiivi, joka viittaa kallioperän liikuntojen ja murtumisen tuloksena syntynyt ruhjeiden kivi
2) Kallioperän liikuntojen ja murtumisen tuloksena syntyneen ruhjeisen kiven rakenteen nimitys
- Kausi
- Maailmankautta lyhyempi ajanjakso, yleensä miljoonia tai kymmeniä miljoonia vuosia pitkä
- Keidassuo
- Etelä-Suomessa vallitsevana esiintyvä, yleensä keskiosastaan ympäristöään korkeammalle kohoava suoyhdistymä, joka saa vetensä pääasiassa sateesta
- Kemiallinen sedimentti
- Meri- tai järvivedestä paikalleen saostunut sedimentti
- Kemostratigrafia
- Stratigrafian osa-alue, jossa sedimenttien järjestämiseen ja erottamiseen käytetään kemiallisen koostumuksen vaihtelua
- Kenotsooinen maailmankausi
- Fanerotsooisen eonin maailmankausi, joka alkoi n. 66 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen
- Kerrallinen savi
- Jäätikön sulamisvesien syvään suolattomaan tai vähäsuolaiseen veteen kerrostama sedimentti
- Kerros
- Litostratigrafisen luokittelun pienin yksikkö
- Kerrostuminen
- Irtaimen aineksen laskeutuminen ja kerrostuminen
- Keskimoreeni
- Moreeni, joka on kasautunut jäätikkökielekkeiden saumakohtaan jäätikön sulamisvaiheessa
- Kide
- Alkuaineesta tai kemiallisista yhdisteistä koostuva aine, jolla on säännöllisesti toistuva atomirakenne, eli kiderakenne
- Kieritysraja
- Vesipitoisuus, jossa maalaji muuttuu plastisesta puolikiinteäksi
- Kilpi
- Kratoniin kuuluva laaja alue, jossa vanha kallioperä on paljastunut
- Kimberliittipiippu
- Ultraemäksinen magmakivi, jonka intruusion muoto on yleensä piippumainen
- Kinematiikka
- Kuvaus siitä, kuinka kivimassat tai objektit kivessä liikkuvat deformaation seurauksena
- Kivikehä
- Maapallon tai jonkin muun planeetan silikaattivaltaisen vaipan ja kuoren (tässä yhteydessä ml. maaperän) muodostava kehä, joka osallistuu kiviaineksen kiertokulkuun
- Klasti
- Sedimentin, sedimenttikiven tai vulkaanisen kiven rakenteeseen kuuluva mineraali- tai kivilajikappale
- Klastinen
- 1) Klasteista koostuva sedimentti tai sedimenttikivi
2) Klasteista koostuva rakenne
- Kluuvi
- Merestä irti kuroutunut järvi, jonka yhteys mereen on katkennut
- Kluuviflada
- Merenlahden merestä irti kuroutumisen vaihe, jolloin lahden yhteys mereen on huono tai toisinaan kokonaan poikki
- Kluuvijärvi
- Merestä irti kuroutunut järvi, jonka yhteys mereen on katkennut
- Konglomeraatti
- Klastinen sedimenttikivi, jonka klastit ovat pyöristyneitä ja klastien raekoko on yli 2 mm.
- Konkordanssi
- 1) Kerrosrajan tai tektonisen pinnan yhdensuuntaisuus viereiseen kerrossarjaan tai pintaan nähden
2) Magmaintruusion ja sen sivukiven kontaktipinnan yhdensuuntaisuus sivukiven kerroksellisuuden tai liuskeisuuden kanssa
- Konsolidaatio
- Maaperän tiivistyminen ja lujittuminen kuormituksen vaikutuksesta
- Kontakti
- Kahden kivilajin kosketuspinta
- Konvektiovirtaus
- Maan vaipassa tapahtuvaksi oletettu, pääosin kiinteässä olomuodossa olevan kiviaineksen, hidas kiertoliike, joka tasoittaa lämpötilaeroja Maan sisällä ja liikuttaa litosfäärilaattoja
- Kratoni
- Laaja mantereisen kuoren alue, jossa ei ole tapahtunut pitkään aikaan suuria tektonisia liikuntoja
- Kronostratigrafia
- Stratigrafian osa-alue, jossa geologiset muodostumat järjestetään ja erotellaan toisistaan ajallisesti
- Kryptotsooinen eoni
- Kryptotsooinen eoni on vanhentunut termi geologiselle ajanjaksolle, joka vastaa likimain nykyään prekambriksi kutsuttua (epävirallista) ajanjaksoa
- Kuivakuorikerros
- Pohjavedenpinnan yläpuolella oleva, mineraalirakeiden kuivumiskutistuman aiheuttama kantavampi hienolajitteisen maalajin pintakerros
- Kumpumoreeni
- Pinta- tai pohjamoreenista koostuva maastomuoto, joka koostuu erilaisista selänteistä
- Kuori
- Maapallon uloin kehä; merellisen kuoren paksuus on keskimäärin 6-7 km ja mantereisen kuoren 35-40 km
- Kutistumisraja
- Vesipitoisuus, jossa maalain kiinteystila eli konsistenssi muuttuu puolikiinteästä kiinteäksi
- Kvartääri
- Kenotsooisen maailmankauden nuorin kausi, joka alkoi n. 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen
L
- Laaksontäyte
- Sulamisvesien jäätiköstä vapautuneen alueen laaksoihin kerrostama lajittuneen aineksen tasanne
- Laminaatio
- Kerroksellisuus, jossa kerrosten paksuus on yleensä alle 1 cm
- Laskeuma
- Ilmasta maan pinnalle tai veteen laskeutunut aines
- Lieju
- Veteen kerrostunut kasvi- ja eläinjäänteiden sekä hienojen kivennäisainesten seosmaalaji, jossa humuspitoisuus eli orgaanisen aineksen osuus on yli 6 %, lyhenne Lj
- Liejukerrostuma
- Veteen syntynyt eloperäinen kerrostuma, jossa orgaanisen aineksen määrä on yli 6 %
- Liitukausi
- Mesotsooisen maailmankauden nuorin kausi n. 145-66 miljoonaa vuotta sitten
- Limninen
- Makean veden pohjalle syntynyt, järviin kuuluva, järviä koskeva, järvi-
- Limoniitti / Lähdemalmi
- Rautaoksidisaostuma järven tai suon pohjalla, myös jokien ja lähteiden reunoilla
- Litologia
- Kiven kuvaus fysikaalisten piirteiden (kuten koostumuksen, raekoon, rakenteiden ja värin) perusteella
- Litosfääri
- Maapallon uloin kehä, joka koostuu kuoresta ja vaipan ylimmästä osasta, kehän paksuus on n. 50–300 km
- Lusto
- Kerrallisen maalajin, esim. jääkauden aikana kerrostuneen saven, vuodessa muodostama kerros
- Lustosavikronologia
- Tutkimusmenetelmä, jossa tutkitaan vesistön pohjaan kerrostuneiden hienorakeisten sedimenttikerrostumien, eli lustosavien, vaihtelua
- Lysimetri
- Maan pintakerroksen vesitaseen mittaamiseen käytetty, maanpinnan tasaan upotettu ja ympäröivää maata vastaavalla maalla täytetty astia
- Lähde
- Paikka, jossa pohjavesi virtaa luonnon oloissa kallio- tai maaperästä maanpinnalle tai vesistöjen pohjalle
M
- Maailmankausi
- Eonia lyhyempi geologinen ajanjakso
- Maalaji
- Geologisen prosessin tuloksena syntynyt maakerrostumatyyppi
- Maankuori
- Maapallon uloin kehä; merellisen kuoren paksuus on keskimäärin 6-7 km ja mantereisen kuoren 35-40 km
- Maannos
- Biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden vaikutuksesta muuttunut luonnontilaisen maan pintakerros
- Maaperä
- Kallioperän päällä oleva, irtaimista maalajeista koostuva kerros
- Maaperän syväpohjavesi
- Määritelmä
- Maavesivyöhyke
- Maa- tai kallioperän osittain vedellä kyllästynyt vyöhyke
- Mannerlaatta
- Litosfäärilaatta, jonka kuoriosa on pääasiassa mantereista
- Matala kalliopohjavesi
- Kalliopohjavesi, joka ulottuu enintään 300 metrin syvyyteen kallioperässä
- Meanderi
- Loivasti viettävällä alueella virtaavassa joessa esiintyvä mutka, mutkasarja tai kiemura
- Meanderisärkkä
- Sedimenttiaineksesta syntyvä kerrostuma meanderoivan joen sisämutkassa
- Meghalaya
- Holoseenin nuorin aika, joka alkoi 4 200 vuotta sitten ja jatkuu edelleen
- Merisedimentti
- Meren pohjalle kerrostunut sedimentti
- Mesoproterotsooinen maailmankausi
- Proterotsooisen eonin toinen maailmankausi n. 1600–1000 miljoonaa vuotta sitten
- Mesosfääri
- Astenosfäärin alla oleva vaipan kehä
- Mesotsooinen maailmankausi
- Fanerotsooisen eonin toinen maailmankausi n. 252-66 miljoonaa vuotta sitten
- Moreeni
- 1) Mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta kiviaineksesta syntynyt sekalajitteinen maalaji, joka voi sisältää raekokoja savesta lohkareisiin
2) Maastomuoto, jolla on ominainen morfologinen muoto
- Muinaisranta
- Jääkauden jälkeisten Itämeren ja järvien eri vaiheita osoittava rannan merkki
- Muinaisuoma
- Jäätikön sulamisvesien kuluttama uoma sekä jääkauden jälkeisiin meri- ja järvivaiheiden muutoksiin liittyvä uoma
- Muokkauskerros
- Pellon kyntösyvyyteen ulottuva pintaosa
- Märkäraja
- Raja, johon kapillaarisesti nouseva pohjavesi kostuttaa maan
N
- Neogeeninen kausi
- Kenotsooisen maailmankauden toinen kausi n. 23-2,6 miljoonaa vuotta sitten
- Neoproterotsooinen maailmankausi
- Proterotsooisen eonin kolmas, eli nuorin, maailmankausi n. 1000–541 miljoonaa vuotta sitten
- Nielu-uoma
- Jäätikön reunan alle rinteeseen, kohtisuoraan jäätikön reunaa vasten, syntynyt uoma
- Northgrip-aika
- Holoseenin ajanjakso, joka alkoi 8 200 vuotta sitten ja loppui 4 200 vuotta sitten
O
- Oligoseeni
- Paleogeenikauden kolmas ja viimeinen epookki noin 33,9-23 miljoonaa vuotta sitten
- Oligotrofinen
- Vähäravinteinen, esimerkiksi vähäravinteinen vesistö
- Ordoviikkikausi
- Paleotsooisen maailmankauden toiseksi vanhin kausi n. 485-444 miljoonaa vuotta sitten
- Orsivesi
- Varsinaisen pohjavedenpinnan yläpuolella olevan eristävän (vettä huonosti johtavan) maakerroksen pidättämä vapaa pohjavesikerros
P
- Paleogeenikausi
- Kenotsooisen maailmankauden vanhin kausi noin 66-23 miljoonaa vuotta sitten
- Paleoproterotsooinen maailmankausi
- Proterotsooisen eonin vanhin maailmankausi n. 2500–1600 miljoonaa vuotta sitten
- Paleoseeni
- Paleogeenikauden ensimmäinen epookki noin 66,0-56,0 miljoonaa vuotta sitten
- Paleotsooinen maailmankausi
- Fanerotsooisen eonin ensimmäinen maailmankausi n. 541-252 miljoonaa vuotta sitten
- Peneplaani
- Pitkäaikaisen kulutuksen tuloksena lähelle eroosion päätetasoa (yleensä merenpintaa) madaltunut ja tasoittunut maanpinta
- Perkolaatio / Suotautuminen
- Veden (tai muun fluidin) virtaus huokoisessa väliaineessa painovoiman vaikutuksesta
- Permikausi
- Paleotsooisen maailmankauden kuudes ja viimeinen kausi n. 300-252 miljoonaa vuotta sitten
- Pintamoreeni
- Moreeni, joka on kasautunut löyhästi maankamaran pinnalle jään sisältä ja pinnalta jäätikön sulamisvaiheessa
- Planaatio
- Eroosioprosessi, jossa maanpinta jollakin alueella tasoittuu täysin esimerkiksi virtaavan veden vaikutuksesta
- Pleistoseeni
- Kvartäärikauden vanhempi epookki, joka alkoi n. 2,6 miljoonaa ja päättyi 11 700 vuotta sitten
- Plioseeni
- Neogeenikauden nuorin epookki n. 5,3-2,6 miljoonaa vuotta sitten
- Pohjamoreeni
- Jäätikön irrottamasta ja pohjaosassaan kuljettamasta aineksesta syntynyt tiivis, lajittumaton maalaji
- Pohjaveden alenema
- Pohjaveden pinnan aleneminen alkuperäisestä pinnan tasosta
- Pohjaveden muodostumisalue
- Pohjavesialueen osa, jossa maakerrokset ovat hyvin vettä johtavia ja jossa maaperä mahdollistaa veden merkittävän imeytymisen pohjavedeksi
- Pohjaveden nousu
- Pohjaveden pinnan nousu alkuperäisestä
- Pohjavedenjakaja
- Kahden pohjavesiesiintymän muodostumisalueen välinen raja
- Pohjavedenpinta
- Taso, jossa ilmanpaine on yksi
- Pohjavesi
- Vesi, joka kokonaan täyttää maaperässä ja kallioperässä olevaa huokostilaa
- Pohjavesiesiintymä
- Pohjavettä sisältävä maankamaran osa, jonka rajat ja pohjaveden muodostumis- ja purkautumisalueet voidaan määrittää
- Prekambri
- Maapallon historian vanhimmasta ajanjaksosta (n. 4600-541 miljoonaa vuotta sitten) perinteisesti käytetty, nykyään epävirallinen, nimitys
R
- Rantakerrostuma
- Rantavoimien liikuttamasta ja kerrostamasta aineksesta syntynyt lajittunut kerrostuma, jolla ei ole erityistä muotoa
- Rantavalli
- Rantaviivan suuntainen valli, joka on syntynyt aallokon kuluttamasta, lajittelemasta ja uudelleen kerrostamasta aineksesta
- Rapautuminen
- Geologinen prosessi, jonka vaikutuksesta aines (esim. kallioperä, maaperä, betoni) mekaanisesti tai kemiallisesti hajoaa
- Raviini / Kursu
- Veden lajittuneeseen maapeitteeseen uurtama kapea ja syvä laakso
- Regressio
- 1) Rantaviivan siirtyminen merelle päin
2) Vedenpinnan suhteellinen tai absoluuttinen lasku
- Reunamoreeni
- Jäätikön reunaan syntynyt reunan suuntainen moreeniselänne
- Ristikerroksellisuus
- Virtaavan veden tai tuulen kerrostamille klastisille sedimenteille luonteenomainen rakenne, jossa osa aaltomaisesta rakenteesta on leikkautunut pois
S
- Salpakerros
- Yhtä tai useampia pohjavesikerroksia rajoittava eristävä maakerros
- Salpavesi
- Vettä pidättävän kerroksen alainen paineellinen pohjavesi
- Sedimentaatio
- Irtaimen aineksen laskeutuminen ja kerrostuminen
- Sedimentti
- Geologisten prosessien (kuten rapautumisen, eroosion, kuljetuksen ja kerrostumisen) tuloksena maanpinnalle muodostunut kerros esimerkiksi soraa, hiekkaa, savea tai turvetta
- Sedimenttikivi
- Sedimentin kovettuessa muodostunut kivi
- Siluurikausi
- Paleotsooisen maailmankauden kolmas kausi n. 444-419 miljoonaa vuotta sitten
- Sisäinen kuormitus
- Vesistön ravinnekuormitus, joka on peräisin vesistöstä itsestään
- Stagnaatio
- Jäätikön liikkeen pysähtyminen
- Suhteellinen ikä
- Geologisen materiaalin (esim. kivi tai fossiili) tai muodostuman ikä, joka perustuu kivilajien ja deformaatiorakenteiden keskinäisiin leikkaussuhteisiin
- Suoto / Tihkuminen
- Veden (tai muun fluidin) hidas liikkuminen huokoisen väliaineen läpi
- Synkliininen pohjavesialue
- Ympäristöstään vettä keräävä pohjavesialue
- Syvä kalliopohjavesi
- Kalliopohjavesi, jota esiintyy > 300 metrin syvyydessä kallioperässä
- Särkkä
- Vedenpinnan alapuolelle tai matalaan veteen syntynyt hiekkavalli
T
- Taloudellinen geologia
- Geologian osa-alue, joka keskittyy taloudellisessa tai teollisessa mielessä kiinnostavien raaka-aineiden etsimiseen ja tutkimiseen
- Tektoninen
- Maankuoren rakenteeseen ja liikuntoihin kuuluva
- Terrigeeninen
- Syntyisin tai peräisin maalta; esimerkiksi terrigeeniset sedimentit ovat muodostuneet mantereisen kuoren kivilajien rapautuessa
- Tihkupinta
- Alue, jossa pohjavesi tihkuu maanpinnalle
- Toori
- Eroosiopinnalla oleva ympäristöstä kohoava kallioalue tai pieni jäännösvuori
- Transgressio
- Rantaviivan siirtyminen sisämaahan päin; Vedenpinnan suhteellinen tai absoluuttinen nousu
- Triaskausi
- Mesotsooisen maailmankauden vanhin kausi noin 252-201 miljoonaa vuotta sitten on nimeltään Triaskausi
V
- Vaippa
- Maapallon kuoren ja ytimen välissä oleva kehä on nimeltään vaippa
- Vajovesi
- Vedellä kyllästymättömässä vyöhykkeessä painovoiman vaikutuksesta liikkuva vesi
- Vapaa pohjavesi
- Pohjavesi, jota ei yläpuolella rajoita eristävä maakerros eli salpakerros.
- Veden kierto
- Veden (tai muun fluidin) kierto maapallolla tai muulla taivaankappaleella
- Vedenjakaja
- Valuma-alueiden raja, selänne, jolta vedet virtaavat eri suuntiin
- Vedenjohtavuus
- Maa- tai kivilajiesiintymän kyky johtaa vettä
- Veiksel
- Pohjois-Euroopassa käytetty nimitys viimeisestä jääkaudesta, joka alkoi noin 115 000 vuotta sitten ja päättyi noin 11 500 vuotta sitten
- Virtaama
- Aikayksikössä (m³/vrk tai l/min) tapahtuva vesimäärän virtaus
- Vyörymä
- Maan tai kivimassojen äkillisen vyörymisen aiheuttama muoto
- Väriluku
- Veden värillisyyttä kuvaava lukuarvo
W
- Wilsonin sykli
- Valtamerten avautumisen ja sulkeutumisen, ts. mantereiden repeytymisen ja yhdistymisen, sykli
Y
- Ydin
- Maapallon sisin kehä
- Yhteysalue
- Varsinaisen pohjavesiesiintymän ulkopuolinen, mutta siihen yhteydessä oleva pohjaveden muodostumisalue tai esimerkiksi pohjavesialtaaseen pintavettä keräävä/luovuttava alue
- Ylin ranta
- Muinaisen vedenpinnan ylintä asemaa osoittava rannan merkki
- Yoldiameri
- Itämeren ensimmäinen jääkauden jälkeinen merivaihe 11 590–10 800 vuotta sitten