Geologinen tausta
Noin 1,8 miljardia vuotta sitten Kurikan alueen kallioperässä tapahtui maankuoren repeämiä Svekofennialaisen vuorijonon muodostuessa. Tämä prosessi johti vähitellen maailman vanhimpiin kuuluvan laakson syntymiseen Kurikkaan 1,8–1,5 miljardia vuotta sitten.
Vaikka tuolta ajalta ei ole paljon tietoa, alueelta löytyvät harvinaiset sedimenttikivet ja muualta Etelä-Suomesta kerätyt tiedot antavat meille käsityksen tuon ajan geologisesta kehityksestä. Laakson muodostumisen jälkeen kallioperä on useita kertoja hautautunut sedimenttikerrosten alle satojen miljoonien vuosien aikana. Sedimentit ovat vuoroin kuluneet pois mantereellisissa oloissa, ja kun alue on jälleen uponnut merenpinnan alle, uudet sedimenttikerrokset ovat alkaneet muodostua.
Alueen kehityshistoria
Alueen kehityshistoriassa tärkeimpiä tapahtumia olivat maankuoren murtumavyöhykkeiden syntyminen vuoristojen muodostuessa ja muinaisten laaksojen kehittyminen. Seuraava merkittävä vaihe oli, kun alue nousi merestä noin 40 miljoonaa vuotta sitten. Tämän jälkeen, trooppisessa ilmastossa, maa-aines kului mantereella, ja laakso paljastui ennen kuin Pohjolan ilmasto alkoi viilentyä 2,6 miljoonaa vuotta sitten. Tämä ilmaston muutos johti mannerjäätiköiden toistuvaan muodostumiseen alueella (Gibbard & Levin 2016).
Nyt tarkasteltavissa olevat kerrostumat ovat pääasiassa viimeisimpien jääkausien aikana syntyneitä. Pinnimmaisten kerrostumien noudattaessa viimeisen deglasiaation jäätikkökielekkeiden asetelmaa, jossa Kurikan alue asettuu kahden aktiivisen jäätikön kielekevirran väliin jääneeseen ns. Suupohjan passiivisen jään alueeseen. Alueen sijainti kielekevirtojen saumassa tarkoittaa huomattavan vaihtelevien sedimenttien kerrostumista sauma-alueille.
Laakson iän määrittäminen
Laakson arvioidaan olevan yli 1.5 miljardia vuotta vanha, mikä tekee siitä yhden maailman vanhimmista laaksoista. Laakson ikää on ollut haastava määrittää, koska sedimenttikerrokset ovat muuttuneet monta kertaa. Tätä varten tutkijat kehittivät tieteellisin perustein laaksolle tarinan, jossa matkustetaan ajassa taaksepäin.
GTK:n pohjavesikairauksissa paljastuneet hautautuneet laaksot viittaavat erittäin hitaaseen eroosioon, joka on ollut vain alle 2,5 millimetriä tuhatta vuotta kohden, mikä on maailman hitaimpia eroosionopeuksia.
Kurikan alueella on myös geologisesti merkittäviä epäjatkuvuuspintoja, jotka erottavat eri-ikäiset kerrostumat toisistaan: 1500 miljoonaa vuotta, 540 miljoonaa vuotta ja miljoona vuotta. Tämä osoittaa, että Pohjanmaan alueelta on kadonnut vain noin 100 metriä peruskalliota viimeisen 1,5 miljardin vuoden aikana, mikä viittaa maankuoren poikkeukselliseen vakauteen.
Eroosiota ja laaksojen iän määrittämistä tukevat myös meteoriittikraatterit, joiden analyysi osoittaa, että Suomen peruskallio on ollut pitkiä aikoja hautautuneena sedimentteihin, mikä on suojannut sitä kulutukselta. Törmäysrakenteiden ja sedimenttijäänteiden avulla on pystytty arvioimaan, milloin alue oli eroosion alaisena tai peittyneenä sedimenttien alle.
Yksityiskohtaisempaa tietoa Kurikan laakson tarinasta ja iän määrittämisestä voit lukea Hallin ja muiden (2021) tutkimuksesta: Ultra-slow cratonic denudation in Finland since 1.5 Ga indicated by tiered unconformities and impact structures”.
Syväpohjaveden muodostuminen
Laakson yksi erityispiirre on sen pohjaveden muodostuminen. Pohjavesiesiintymän vesi ei tule suoraan laakson yläpuolelle sataneesta vedestä, vaan muualta satavasta vedestä. Yläalueille satava vesi valuu vähitellen painovoiman vaikutuksesta syvimpiin maakerroksiin. Kallioperällä on tässä tärkeä rooli: sen rikkonaiset pinnat johtavat vettä yhtä hyvin kuin maaperä. Tämä selittää, miksi laaksossa on niin runsaasti vettä.