Geologinen tausta
Noin 1,8 miljardia vuotta sitten Kurikan alueen kallioperässä tapahtui maankuoren repeämiä Svekofennialaisen vuorijonon muodostuessa. Tämä prosessi johti vähitellen maailman vanhimpiin kuuluvan laakson syntymiseen Kurikkaan 1,8–1,5 miljardia vuotta sitten.
Vaikka tuolta ajalta ei ole paljon tietoa, alueelta löytyvät harvinaiset sedimenttikivet ja muualta Etelä-Suomesta kerätyt tiedot antavat meille käsityksen tuon ajan geologisesta kehityksestä. Laakson muodostumisen jälkeen kallioperä on useita kertoja hautautunut sedimenttikerrosten alle satojen miljoonien vuosien aikana. Sedimentit ovat vuoroin kuluneet pois mantereellisissa oloissa, ja kun alue on jälleen uponnut merenpinnan alle, uudet sedimenttikerrokset ovat alkaneet muodostua.
Alueen kehityshistoria
Alueen kehityshistoriassa tärkeimpiä tapahtumia olivat maan kuoren murtumavyöhykkeiden syntyminen vuoristojen muodostuessa ja muinaisten laaksojen kehittyminen. Seuraava merkittävä vaihe oli, kun alue nousi merestä noin 40 miljoonaa vuotta sitten. Tämän jälkeen, trooppisessa ilmastossa, maa-aines kului mantereella, ja laakso paljastui ennen kuin Pohjolan ilmasto alkoi viilentyä 2,6 miljoonaa vuotta sitten. Tämä ilmaston muutos johti mannerjäätiköiden toistuvaan muodostumiseen alueella (Gibbard & Levin 2016).
Nyt tarkasteltavissa olevat kerrostumat ovat pääasiassa viimeisimpien jääkausien aikana syntyneitä. Pinnimmaisten kerrostumien noudattaessa viimeisen deglasiaation jäätikkökielekkeiden asetelmaa, jossa Kurikan alue asettuu kahden aktiivisen jäätikön kielekevirran väliin jääneeseen ns. Suupohjan passiivisen jään alueeseen. Alueen sijainti kielekevirtojen saumassa tarkoittaa huomattavan vaihtelevien sedimenttien kerrostumista sauma-alueille.
Laakson iän määrittäminen
Laakson arvioidaan olevan yli 1.5 miljardia vuotta vanha, mikä tekee siitä yhden maailman vanhimmista laaksoista. Laakson ikää on ollut haastava määrittää, koska sedimenttikerrokset ovat muuttuneet monta kertaa. Tätä varten tutkijat kehittivät tieteellisin perustein laaksolle tarinan.
Syväpohjaveden muodostuminen
Laakson yksi erityispiirre on sen pohjaveden muodostuminen. Pohjavesiesiintymän vesi ei tule suoraan laakson yläpuolelle sataneesta vedestä, vaan muualta satavasta vedestä. Yläalueille satava vesi valuu vähitellen painovoiman vaikutuksesta syvimpiin maakerroksiin. Kallioperällä on tässä tärkeä rooli: sen rikkonaiset pinnat johtavat vettä yhtä hyvin kuin maaperä. Tämä selittää, miksi laaksossa on niin runsaasti vettä.
Geologinen tausta
Alueen kallioperän kehitys ajoi alueelle maankuoren repeämisen Svekofennialaisen vuorijonopoimutuksen yhteydessä noin 1.8 miljardia vuotta sitten. Kehitys johti maailman vanhimman laakson syntymisen Kurikkaan vähitellen 1.8–1.5 miljardia vuotta sitten. Tuosta ajasta ei ole paljon tietoa, mutta alueella harvakseltaan löytyvät sedimenttikivet, sekä muualta Etelä-Suomesta kerätyt tiedot kertovat omaa tarinaansa tuon ajan kehityshistoriasta.
Syntymisensä jälkeen kallioperä on useaan kertaan hautautunut sedimenttien peittoon useiden satojen miljoonien vuosien jaksoissa. Sedimentit ovat vuoroin kuluneet pois mantereellisissa oloissa, kun taas maapallon suuressa kierrossa alueen sukeltaessa merenpinnan alle uusien sedimenttien kerrostuminen alkoi.
Alueen kehityshistoria
Merkittävimmät tapahtumat alueen kehityshistoriassa olivat vuorijonopoimutuksen aikaiset maan kuoren rikkonaisuusvyöhykkeiden syntyminen ja muinaislaaksojen muodostus. Tämän jälkeen seuraavana merkittävänä tapahtumana voidaan pitää alueen paljastumista merestä noin 40 miljoonaa vuotta sitten ja mantereellisissa oloissa aineksen kuluminen trooppisessa ilmastossa ja laakson paljastuminen ennen 2.6 miljoonaa alkanutta Pohjolan ilmaston viilenemistä ja mannerjäätiköiden syklistä läsnäoloa alueella (Gibbard & Levin 2016).
Nyt tarkasteltavissa olevat kerrostumat ovat pääasiassa viimeisimpien jääkausien kerrostamia pinnimmaisten kerrostumien noudattaessa viimeisen deglasiaation jäätikkökielekkeiden asetelmaa, jossa Kurikan alue asettuu kahden aktiivisen jäätikön kielekevirran väliin jääneeseen ns. Suupohjan passiivisen jään alueeseen. Alueen sijainti kielekevirtojen saumassa tarkoittaa huomattavan vaihtelevien sedimenttien kerrostumista sauma-alueille.
Laakson iän määrittäminen
Laakson arvioidaan olevan yli 1.5 miljardia vuotta vanha, mikä tekee siitä yhden maailman vanhimmista laaksoista. Vanhan laakson ikää oli vaikea määrittää, koska sedimentit ovat moneen kertaan muuttuneet. Tätä varten tutkijat kehittivät tieteellisin perustein laaksolle tarinan.
Syväpohjavesiesiintymän muodostuminen
Erityislaatuisen laaksosta tekee myös se, että pohjavesiesiintymään muodostuva vesi ei tule päälle satavasta vedestä, vaan muualle satavasta vedestä. Yläville alueille satava vesi valuu pikkuhiljaa painovoiman vaikutuksista syvimpiin kerrostumiin. Omaa roolia näyttelee kallioperä, jonka rikkonaisissa pinnoissa on yhtä paljon vedenjohtavuutta kuin maaperässä. Tämä on syy siihen, miksi laaksossa on niin paljon vettä.
Geologinen tausta
Alueen kallioperän kehitys ajoi alueelle maankuoren repeämisen Svekofennialaisen vuorijonopoimutuksen yhteydessä noin 1.8 miljardia vuotta sitten. Kehitys johti maailman vanhimman laakson syntymisen Kurikkaan vähitellen välillä 1.8–1.5 miljardia vuotta sitten. Tuosta ajasta ei ole paljon tietoa, mutta alueella harvakseltaan löytyvät sedimenttikivet, sekä muualta Etelä-Suomesta kerätyt tiedot kertovat omaa tarinaansa tuon ajan kehityshistoriasta.
Syntymisensä jälkeen kallioperä on useaan kertaan hautautunut sedimenttien peittoon useiden satojen miljoonien vuosien jaksoissa. Sedimentit ovat vuoroin kuluneet pois mantereellisissa oloissa, kun taas maapallon suuressa kierrossa alueen sukeltaessa merenpinnan alle uusien sedimenttien kerrostuminen alkoi.
Geologinen tausta
Alueen kallioperän kehitys ajoi alueelle maankuoren repeämisen Svekofennialaisen vuorijonopoimutuksen yhteydessä noin 1.8 miljardia vuotta sitten. Kehitys johti maailman vanhimman laakson syntymisen Kurikkaan vähitellen 1.8–1.5 miljardia vuotta sitten. Tuosta ajasta ei ole paljon tietoa, mutta alueella harvakseltaan löytyvät sedimenttikivet, sekä muualta Etelä-Suomesta kerätyt tiedot kertovat omaa tarinaansa tuon ajan kehityshistoriasta.
Syntymisensä jälkeen kallioperä on useaan kertaan hautautunut sedimenttien peittoon useiden satojen miljoonien vuosien jaksoissa. Sedimentit ovat vuoroin kuluneet pois mantereellisissa oloissa, kun taas maapallon suuressa kierrossa alueen sukeltaessa merenpinnan alle uusien sedimenttien kerrostuminen alkoi.
Alueen kehityshistoria
Merkittävimmät tapahtumat alueen kehityshistoriassa olivat vuorijonopoimutuksen aikaiset maankuoren rikkonaisuusvyöhykkeiden syntyminen ja muinaislaaksojen muodostus. Tämän jälkeen seuraavana merkittävänä tapahtumana voidaan pitää alueen paljastumista merestä noin 40 miljoonaa vuotta sitten ja mantereellisissa oloissa aineksen kuluminen trooppisessa ilmastossa ja laakson paljastuminen ennen 2.6 miljoonaa alkanutta Pohjolan ilmaston viilenemistä ja mannerjäätiköiden syklistä läsnäoloa alueella (Gibbard & Levin 2016).
Nyt tarkasteltavissa olevat kerrostumat ovat pääasiassa viimeisimpien jääkausien kerrostamia pinnimmaisten kerrostumien noudattaessa viimeisen deglasiaation jäätikkökielekkeiden asetelmaa, jossa Kurikan alue asettuu kahden aktiivisen jäätikön kielekevirran väliin jääneeseen ns. Suupohjan passiivisen jään alueeseen. Alueen sijainti kielekevirtojen saumassa tarkoittaa huomattavan vaihtelevien sedimenttien kerrostumista sauma-alueille.
Laakson iän määrittäminen
Laakson arvioidaan olevan yli 1.5 miljardia vuotta vanha, mikä tekee siitä yhden maailman vanhimmista laaksoista. Vanhan laakson ikää oli vaikea määrittää, koska sedimentit ovat moneen kertaan muuttuneet. Tätä varten tutkijat kehittivät tieteellisin perustein laaksolle tarinan.
Syväpohjaveden muodostuminen
Erityislaatuisen laaksosta tekee myös se, että pohjaveteen muodostuva vesi ei tule päälle satavasta vedestä, vaan muualle satavasta vedestä. Yläville alueille satava vesi valuu pikkuhiljaa painovoiman vaikutuksista syvimpiin kerrostumiin. Omaa roolia näyttelee kallioperä, jonka rikkonaisissa pinnoissa on yhtä paljon vedenjohtavuutta kuin maaperässä. Tämä on syy siihen, miksi laaksossa on niin paljon vettä.